Ruoansulatuselimistöön kohdistuvat vaivat ovat hyvin yleisiä kaiken ikäisillä ihmisillä. Tyypillisimpiä oireita ovat närästys, vatsan turvotus ja ylävatsakivut sekä ripuli ja ummetus. Oireiden syy voi olla elimellinen tai toiminnallinen. Monilla ihmisillä oireita on tutkittu, mutta mitään elimellistä syytä ei ole löytynyt, jolloin puhutaan toiminnallisista vatsavaivoista. Näistä yleisimpiä ovat toiminnallinen dyspepsia eli ruoansulatushäiriö ja ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS). Molemmat aiheuttavat ikäviä oireita, mutta onneksi niihin on mahdollista saada apua.

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan ylävatsakipujen syy oli 50 %:lla tutkittavista toiminnallinen dyspepsia eli ruoansulatushäiriö, kolmanneksella refluksitauti eli mahan sisällön nousu ruokatorveen ja noin 15 %:lla ulkustauti eli mahahaava. Toiminnallista dyspepsiaa, kuten myös refluksitautia hoidetaan usein protonipumpun estäjillä eli ns. happosalpaajilla. Kauppanimeltään tunnettuja protonipumpun estäjiä ovat mm. Somac (pantopratsoli), Nexium (esomepratsoli) ja Losec (omepratsoli), joita monille määrätään myös ns. vatsansuojalääkkeeksi. Happosalpaajat voivat suojata maha- ja pohjukaissuolihaavoilta, mutta valitettavasti niillä on myös erilaisia haittavaikutuksia.

Happosalpaajien haitat
Estämällä mahahapon eritystä, happosalpaajat heikentävät mm. ruoan sulamista ja ravintoaineiden imeytymistä. Pitkäaikainen käyttö aiheuttaa haitallista, ohutsuolen bakteerien ylikasvua ja B12-vitamiinin puutosta sekä hypomagnesemiaa, jolloin voi esiintyä jopa vakavia magnesiumin puutosoireita, kuten sekavuutta, väsymystä, kouristelua, tetaanisia eli yhtäjaksoisia lihassupistuksia, kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja huimausta. Oireita on raportoitu jo kahden viikon happosalpaajakäytön jälkeen, mutta oireet voivat alkaa myös vähitellen ja olla huomaamattomia. Useimmilla hypomagnesemia on korjaantunut magnesiumlisällä ja happosalpaajalääkityksen lopettamisella.

Happosalpaajat vaikuttavat myös lääkkeiden imeytymiseen. Joidenkin lääkevaikutus heikkenee, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon käytettävän tyroksiinin ja toisten lääkevaikutus taas lisääntyy, kuten mielialalääke sitalopraamin, verenohennuslääke varfariinin ja sytostaatti metotreksaatin.

Yllämainittujen haittojen lisäksi happosalpaajien on tutkimuksissa todettu lisäävän riskiä sairastua dementiaan, munuaissairauteen, osteoporoosiin ja sydänkohtaukseen sekä nostavan Clostridium difficile -ripuliin sairastumisen riskiä sekä aikuisilla, että lapsilla. Tutkijoiden mielestä syy happosalpaajien aiheuttamiin moninaisiin haittoihin voi löytyä protonipumpun toiminnasta. Solut käyttävät protonipumppua tuottaakseen happoa ja happosalpaajalääkkeet puolestaan estävät hapon tuotannon mahassa, mutta myös muissa elimistön soluissa, joissa on protonipumppuja. Solut käyttävät tuottamaansa happoa aineenvaihdunnan ja solujen toiminnan seurauksena syntyneiden lopputuotteiden ja muiden "jätteiden" puhdistamiseen ja poistamiseen. Happosalpaajalääkityksen aikana tämä tärkeä puhdistustoiminta estyy, jonka seurauksena soluihin kertyy haitallisia toksiineja, jotka voivat aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia. Stanfordin Yliopiston ja Houstonin Metodistisairaalan tutkijoiden mielestä tämä on yksi syy happosalpaajien haittavaikutuksiin. Tutkijat kehottavat potilaita käyttämään happosalpaajia, jos heille on siihen lääketieteellinen syy ja hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Eräässä tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että 65 prosentille pitkäaikaishoidossa olevista potilaista oli määrätty happosalpaajalääkitys, vaikka heillä ei ollut mitään lääketieteellistä syytä siihen.

Närästyksen syyt ja hoito
Happosalpaajat lievittävät närästysoireita, mutta eivät korjaa itse syytä. Närästys johtuu mahaportin sulkijalihaksen häiriintyneestä toiminnasta, jonka johdosta mahan hapanta sisältöä pääsee ruokatorveen (refluksi). Närästyksen syy ei siis ole liikahappoisuus, vaan useinkin vähähappoisuus ja siitä aiheutuva vääränlainen bakteerikasvusto, jonka seurauksena hiilihydraatit eivät sula, vaan muodostavat kaasua. Kaasu puolestaan aiheuttaa kovaa painetta mahaportin sulkijalihakseen, joka antaa periksi ja mahan sisältöä pääsee ruokatorveen. Vähähappoinenkin mahaneste ärsyttää ruokatorven limakalvoa, koska sen ph on melko neutraali eli 6-7, kun vähähappoisen, tyhjän mahan ph on 3-4. Vertailuna normaali, tyhjän mahan ph, joka on 1-2 ja hapottoman mahan ph 5-6. Refluksin aiheuttamia närästysoireita pahentavat mm. ylipaino, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, ärsyttävien ruoka-aineiden syönti, ylensyönti ja jotkut lääkeaineet.

Kun halutaan hoitaa närästyksen syytä, otetaan käyttöön keinoja, joilla voidaan normalisoida mahan happamuutta ja parantaa ruoansulatusta. Näitä ovat erilaiset ruokavaliohoidot, mahahapon eritystä lisäävät valmisteet, kuten betainehydrokloridi, ruoansulatusentsyymivalmisteet ja probiootit. Käypä hoito -suosituksessa mainitaan luontaisvalmisteista mm. artisokka, inkivääri ja piparminttu, joiden on tutkimuksissa todettu lievittävän ylävatsaoireita paremmin kuin lume tai yleisesti hyväksytty lääkeaine. Mahahapon eritystä lisäävän betainehydrokloridin on tutkimuksissa todettu mm. normalisoivan mahalaukun ph-tasoa sekä aktivoivan ruoansulatusentsyymien toimintaa ja näin estävän mahan sisällön nousua ruokatorveen.

Ärtyvän suolen oireyhtymä
Toiminnallisiin vatsavaivoihin luettava ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS "irritable bowel syndrome") on erikoislääkäri Mustajoen mukaan enemmänkin ominaisuus, kuin sairaus ja siihen ei ole parantavaa hoitoa, mutta oikeanlaisella ravinnolla ja liikunnalla oireet on mahdollista saada kuriin. Tyypillisiä IBS oireita ovat ilmavaivat, vatsan turvotus ja kipu, jotka pahenevat iltaa kohti. Myös vaihteleva ripuli ja ummetus sekä papanamaiset ulosteet kuuluvat oireisiin.

IBS syyt ja hoito
Ärtyvän suolen oireyhtymän syiksi epäillään ruoansulatuskanavan häiriintynyttä bakteerikasvustoa, ruoka-aineintoleransseja sekä paksusuolen huonoa fermentoimiskykyä. Hoitona suositaan FODMAP-ruokavaliohoitoa, jolloin vältetään imeytymättömiä hiilihydraatteja, jotka kulkeutuvat paksusuoleen, jossa suolibakteerit käyttävät ne ravinnokseen ja jonka seurauksena syntyy runsaasti suolikaasuja. (Taulukossa lista FODMAP hiilihydraateista.)

Kaikille FODMAP ruokien välttäminen ei kuitenkaan auta, vaan osalla ongelmia aiheuttavat myös muut hiilihydraatit, erityisesti tärkkelys. Tämä voi olla seurausta sylkirauhasten ja/tai haiman liian vähäisestä amylaasi-entsyymin tuotannosta, jolloin tärkkelys ei pilkkoudu, vaan kulkeutuu sulamattomana suolistoon ja aiheuttaa kaasunmuodostusta. Helpotusta vaivaan saa ruoansulatusentsyymeillä sekä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (VHH), joka on Ruotsissa viranomaisten suosittelema tehokas ja turvallinen hoitomuoto myös painon pudotukseen. Vuonna 2008 Ruotsin sosiaalihallitus antoi päätöksen, jonka mukaan VHH:sta saatu hyöty, ylipainoisten ja tyypin 2 diabeteksen hoidossa, perustuu tieteeseen ja luotettaviin lähteisiin. Hiilihydraattien lisäksi vaivoja voi aiheuttaa myös gluteeni, rukiissa, vehnässä ja ohrassa oleva proteiini, joka keliaakikoilla vaurioittaa suolinukkaa. Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa on myös yleistä, jolloin henkilö saa apua gluteenittomasta ruokavaliosta. Keliakiaan sairastumisen alttiutta voidaan tutkia myös verinäytteellä, B-HLAKeli-tutkimuksella.

Hyvinvoiva ruoansulatuselimistö
Ruoansulatuskanava alkaa suusta, josta se jatkuu nielua ja ruokatorvea pitkin mahalaukkuun, sieltä ohutsuoleen, paksusuoleen ja lopuksi peräsuoleen. Maksa osallistuu ruoansulatukseen tuottamalla mm. sappea, joka varastoituu sappirakkoon ja jota tarvitaan rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen. Haiman eksokriininen eli avoeritteinen osa tuottaa taas monia ruoansulatusentsyymejä, joita ilman ravintoaineet eivät imeydy verenkiertoon. Koko ruoansulatuskanavan seinämää suojaa limakalvo, jonka hyvinvointi suojaa monilta vaivoilta. Sopivalla ruokavaliolla ja oikein valituilla, tutkimuksin tehokkaiksi todetuilla entsyymeillä, probiooteilla ja muilla ravintolisillä, on mahdollista saada ongelmallinenkin ruoansulatuselimistö voimaan hyvin.

FODMAP hiilihydraatteja ovat: Fruktaanit (vehnä, ruis, ohra, sipuli, jne.) Fruktoosi (hedelmät, marjat) Galaktaanit (palkokasvit, sienet) Laktoosi (tavalliset maitotuotteet) Raffinoosi (palkokasvit) Polyolit (ksylitoli, maltitoli, mannitoli, sorbitoli, jne.)

Hyvää oloa ja terveyttä ruoasta
Lääketieteen isänä tunnettu Hippokrates sanoi jo aikoinaan: "Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokasi". Jotta ymmärtäisi, miksi hän sanoi näin, tulee tietää jotain ihmiselimistöstä. Ihminen koostuu hapesta, hiilestä, vedystä, typestä, kalkista, fosforista ja lukemattomista muista alkuaineista. Elimistö rakentuu miljardeista soluista, jotka muodostavat kudoksia ja elimiä, joilla kaikilla on oma tehtävänsä. Solujen lisäksi elimistössä on miljoonittain bakteereja, erityisesti ruoansulatuskanavassa, jossa ne osallistuvat mm. ruoansulatukseen ja immuunipuolustukseen.

Hyödylliset bakteerit
Terveessä suolistossa on n. 2 kg bakteereja, joista suurin osa on paksusuolessa. Bakteerit tuottavat energiaa ja vitamiineja sekä parantavat immuunipuolustusta ja ylläpitävät suoliston terveyttä. Sopimaton ruokavalio tai huonosti sulanut ruoka voi johtaa haitallisten bakteerien lisääntymiseen, jolloin puhutaan bakteerikannan häiriötilasta eli dysbioosista, joka on liitetty mm. haavaiseen paksusuolen tulehdukseen, ärtyvän suolen oireyhtymään ja keliakiaan. Tutkimuksissa on todettu, että rintaruokituilla lapsilla valtaosa suoliston mikrobeista on hyviä, bifido- ja lactobacillus- suvun bakteereja, kun taas äidinmaidon korvikkeita saaneilla lapsilla on enemmän mm. haitallisia E.coli- ja Clostridium difficile-bakteereja.

Ravinto vaikuttaa terveyteen
Erilaiset ruoka-aineet sisältävät vaihtelevia määriä erilaisia alkuaineita, joista ihmiselimistö koostuu. Tämän johdosta on tärkeää syödä monipuolista, puhdasta ja ravintorikasta ruokaa, jotta elimistö saa kaikki sen tarvitsemat rakennusaineet niin, että immuunijärjestelmä toimii mahdollisimman hyvin ja pitää ihmisen terveenä.

Marjo Sukeva-Hakanpää Fytonomi, sairaanhoitajaopiskelija