Homeopatia on lääketieteellinen hoitomuoto, joka perustuu kaltaisperiaatteelle, similia similibus curentur eli kaltainen voidaan parantaa kaltaisellaan.

Tämän periaatteen tunsi jo aikoinaan lääketieteen isä, kreikkalainen Hippokrates. Homeopatian perustajana pidetään saksalaista lääkäriä Samuel Hahnemannia (1755-1843). Toimiessaan lääkärinä hän oli tyytymätön aikansa lääketieteeseen, lääkkeiden aiheuttamien voimakkaiden sivuvaikutusten vuoksi. Hän luopui lääketieteen harjoittamisesta ja paneutui kemiaan ja kirjallisiin tehtäviin. Kääntäessään englantilaisen professori Cullenin kirjaa kiniinin eli kiinanpuun parantavista vaikutuksista malariaan, Hahnemann ei ollut tyytyväinen Cullenin selitykseen, jonka mukaan kiinanpuu tehosi tautiin karvaan makunsa vuoksi. Niinpä Samuel Hahnemann teki itsellään lääkeainekokeilun ja otti kiinanpuu kuurin. Ei tiedetä mikä sai hänet toimimaan näin, mutta se joka tapauksessa johti lääketieteen aivan uuteen aikakauteen.

Lääketieteessä on aina ajateltu, että kun kehossa syntyy jokin oire on otettava lääkettä, joka poistaa oireen. Kiinanpuu kuurinsa aikana Hahnemann puolestaan havaitsi, että malariaan tehoava lääke sai aikaan terveellä henkilöllä samankaltaisia oireita, mutta lievempinä ja lyhytkestoisempina kuin malaria aiheuttaa. Moni olisi pitänyt havaintoa vain yhtenä poikkeuksena, mutta Hahnemann asiasta innostuneena jatkoi kokeitaan.

Myöhemmin nämä kokeet osoittivat tämän "sattumanvaraisen" havainnon luonnon laiksi eli kaltainen voidaan parantaa kaltaisellaan. Tutkimukset ja käytännön kokemus viittaavat siihen, että homeopaattinen lääke antaa spesifisen impulssin elimistön itsesäätelylle ja sairautta korjaavalle prosessille. Esim. soluvaurion yhteydessä on kokeellisesti osoitettu, että solunkorjaaja proteiinit (HSP-heat shock proteins) kohoavat merkittävästi homeopaattisen lääkkeen vaikutuksesta. (Allgemeine Homeopathische Zeitung 1996/2 s.56) Homeopaattinen lääke toimii siis parantavan ärsykkeen antajana elimistössä.

Hahnemann jatkoi lääkeainekokeilujaan
Hahnemann halusi myös kokeilla joitakin yleisessä käytössä olleita sen ajan lääkkeitä, kuten elohopeaa ja arsenikkia. Myrkyllisyytensä vuoksi näitä piti kuitenkin laimentaa ja hän jatkoi laimentamista kunnes kaikki myrkkyvaikutus oli poissa. Laimennoksesta huolimatta lääkeaineen teho säilyi. Näin Hahnemann oli löytänyt vaarattoman ja tehokkaan lääkin-tämenetelmän, jolla ei ole haitallisia sivuvaikutuksia.

Laimennoksen yhteydessä tapahtuvaa ravistelua kutsutaan potensoinniksi, jolloin lääkeaineen "informaatio" siirtyy vesi-alkoholi-liuokseen ja toimii parantavan ärsykkeen antajana sairaassa ihmisessä. Hahnemann laajensi lääkeainekokeiluja ensin perheenjäseniinsä, sittemmin aloitettiin systemaattiset lääkeainekokeilut, joita tehdään edelleen vielä tänäkin päivänä samoilla periaatteilla. Näiden lääkeainekokeilujen pohjalta koottiin kattava kuvaus kustakin lääkeaineesta minkälaisia vaivoja kyseisellä aineella voidaan hoitaa ja tätä kutsutaan lääkeainekuvaksi.

Homeopatiassa sairaan ihmisen oireilla on tärkeä merkitys, sillä sairauden oireet johdattavat meidät oikean homeopaattisen lääkkeen luo ja mitä paremmin potilaan oireisto vastaa lääkeainekuvaa, sitä varmemmin hän saa avun vaivoihinsa homeopaattisesta lääkeaineesta

Ovatko homeopaattiset aineet turvallisia
Koska homeopaattiset valmisteet ovat niin voimakkaasti laimennettuja, niillä ei ole enää minkäänlaista myrkky- tai allergiavaikutusta. Siksi niitä voidaan käyttää kaikkina ikäkausina.

Homeopaattiset aineet valmistetaan aina lääketehtaissa, standardisoidun farmakopean HAB:n (Homeopathische arzeneimittel buch) ohjeiden mukaan. Yleisiä lääkkeiden valmistussääntöjä noudatetaan, GMP ja GLP. Ne takaavat lääkkeiden puhtauden ja siisteyden.