Arkisto :: 2018
Mitä stressi tarkoittaa?
 

Määritelmän mukaan stressi syntyy henkilöön kohdistuvien haasteiden ja vaatimusten ylittäessä käytössä olevat voimavarat. Stressi on psyykkinen kokemus, mutta suuri osa sen vaikutuksista on fyysisiä. Erään teorian mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, miten he reagoivat stressiin. Osa reagoi psyykkisillä oireilla, jolloin he kärsivät mm. unihäiriöistä ja väsymyksestä, osalle stressi aiheuttaa fyysisiä vaivoja, kuten tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja ja osalle stressi ei tunnut aiheuttavan juuri mitään oireita, ehkä vain pientä suorituskyvyn vähenemistä.

Stressistä puhutaan paljon, mutta moniko tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea elimistössä tapahtuu stressin seurauksena. Elimistön hieno säätelyjärjestelmä reagoi stressiin vaarana ja valmistautuu "taistelemaan tai pakenemaan" lisäämällä stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin tuotantoa. Lisämunuaisten tuottaman kortisolin ja adrenaliinin vaikutuksesta verenkierto tehostuu aivoihin, sydämeen, keuhkoihin ja lihaksiin. Kortisolimäärän lisääntyessä, myös verensokeritaso nousee, jotta aivot ja lihakset saisivat tarvitsemansa lisäglukoosin "taistelua tai pakenemista" varten.

Mitä sitten tapahtuu ruoansulatukselle, kun elimistössä on runsaasti stressihormoneja? Normaali ruoansulatustoiminta estyy, ruoansulatuslihaksisto supistelee liikaa tai liian vähän, mahahapon ja ruoansulatusentsyymien tuotanto heikkenee ja suoliston bakteeritasapaino häiriintyy. Tästä seuraa turvotusta, ilmavaivoja, pahoinvointia, närästystä, ripulia tai ummetusta, suolistospasmeja, kipua, ym. ikäviä oireita. Stressin seurauksena myös immuunipuolustus heikkenee ja tartuntatauteihin sairastumisen riski kasvaa, sillä noin 80 % immuunisoluista sijaitsee suolistossa.

Nämä edellä mainitut reaktiot on tarkoitettu lyhytaikaiseen stressiin, jolloin elimistön suorituskyky saadaan huomattavasti tehostumaan. Ongelmat alkavat siitä, kun elimistö ei palaudu tästä reaktiosta, vaan siitä tulee pysyvä tila, joka johtaa erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Lopulta stressi uuvuttaa lisämunuaiset, jolloin kortisolituotanto romahtaa ja sen seurauksena vaivat vain lisääntyvät ja voivat johtaa lopulta krooniseen väsymysoireyhtymään (CFS).

Stressi ja C-vitamiini
Eläinten kokiessa stressiä, ne alkavat tuottaa normaalia suurempia määriä C-vitamiinia. Ihmiseltä puuttuu entsyymi, joka mahdollistaisi C-vitamiinin tuotannon maksassa. Vuohet ovat erityisen terveitä eläimiä ja niiden C-vitamiinituotantoa on tutkittu paljon. Vuohi tuottaa normaalisti C-vitamiinia 185 mg/kg/pv eli noin 13 000 mg päivässä, mutta stressitilanteessa vuohen C-vitamiinituotanto lisääntyy ja on jopa 100 000 mg päivässä eli 1400 mg/kg/pv. Ihmiselläkin tyypillinen tarvittu määrä näyttäisi olevan vähintään 30 mg/kg/pv, mutta jostain syystä virallinen saantisuositus on vain 75 mg päivässä ihmisen koosta riippumatta eli 60 kg painavan henkilön saantisuositus on 1,25 mg/kg/pv, vaikka todellinen tarve on noin 1800 mg päivässä ja stressitilanteessa vielä moninkertainen.

C-vitamiinin vaikutuksia
Yksi C-vitamiinin tärkeistä terveysvaikutuksista liittyy kollageenin muodostukseen. Kollageeni suojaa ja tukee ihon sidekudoksia, niveliä ja elimiä sekä ylläpitää verisuonten, etenkin hiussuonten kuntoa. Kollageeni auttaa myös välilevyjen, polvirustojen ja jänteiden paranemista. Vaurioituneen ihon tai kudosten paranemisnopeus riippuu kehon kyvystä tuottaa uutta kollageenia. Jos elimistössä ei ole riittävästi C-vitamiinia, kollageenin muodostus heikkenee ja haavat eivät parane. Haavojen huono paraneminen voikin olla merkki keripukista.

1970-luvulla Dr John Ely toi esille Glukoosi-Askorbaatti-Antagonismi (GAA) teorian. Glukoosilla ja C-vitamiinilla on hyvin samankaltainen kemiallinen rakenne. Teorian mukaan kohonnut verensokeritaso estää C-vitamiinin pääsyn soluihin. Sekä glukoosi, että C-vitamiini tarvitsevat insuliinin vaikutusta päästäkseen solun sisään, mutta glukoosilla on suurempi taipumus sitoutua insuliinireseptoriin, joten glukoosi pystyy syrjäyttämään C-vitamiinin. Tämän johdosta erityisesti diabeetikkojen ja esidiabeteksesta kärsivien on tärkeää huolehtia hyvästä verensokeritasapainosta ja riittävästä C-vitamiinin saannista.

Ubiqinol ja ubiqinon (Q10)
Ubiqinoni on elämälle välttämätön, rasvaliukoinen antioksidantti, joka tuottaa energiaa mm. aivo- ja sydänsoluille. Ubiqinonia on elimistössä eniten mitokondrioissa eli solujen energialaitoksissa. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja pitkittyneestä stressistä kärsivillä henkilöillä mitokondrioiden toiminta on heikentynyt, jonka johdosta he kärsivät usein väsymyksestä ja uupumuksesta. Nämä henkilöt saavat hyvän avun väsymykseen ubiqinolista, joka on ubiqinonin pelkistynyt eli aktiivinen muoto. Elimistön oma ubiqinon tuotanto on korkeimmillaan n. 20-vuotiaana, jonka jälkeen tuotanto heikkenee tasaisesti. Q 10 tarve kasvaa siis iän sekä erilaisten sairauksien ja lääkitysten myötä. Erityisesti kolesterolilääkkeitä syövien tulisi nauttia ubiqinonia, sillä kolesterolilääkkeet estävät ubiqinonin muodostumista maksassa, ja tämän johdosta he kärsivät usein lihaskivuista, lihasheikkoudesta ja sydänlihaksen rappeumasta. Lisäksi kolesterolilääkkeiden on todettu aiheuttavan muistiongelmia, joka on seurausta mm. aivojen vähentyneestä Q10 saannista.

Marjo Sukeva-Hakanpää fytonomi, hierontaterapeutti, sairaanhoitaja AMK


C-vitamiinin tarvetta lisääviä tekijöitä

  • stressi (psyykkinen ja fyysinen)
  • tupakka ja alkoholi
  • lääkkeet (aspiriini, E-pillerit, tetrasykliini, kortisoni)
  • huono ruokavalio ja ikääntyminen
  • imeytymishäiriöt ja suoliston sairaudet
  • raskaus
  • leikkaukset ja vammat

C-vitamiinin puutosoireita voivat olla:

  • lihaskivut ja huonosti paranevat haavat
  • verenvuodot hiussuonista, nenästä ja ikenistä
  • virtsa- ja hengitystietulehdukset
  • kevätväsymys ja masennus
  • huono vastustuskyky, anemia
  • hampaiden heiluminen
  • ennenaikainen synnytys

 
 

Takaisin arkisto sivulle