Yhteiskunnalla ei ole varaa jättää huomioimatta niitä terveysongelmia joihin nykypäivän stressaava elämäntapa ihmiset ajaa. Olisi suorastaan ihme, jos pitkään jatkunut stressi ei aiheuttaisi ongelmia niin lisämunuaisille kuin kilpirauhaselle. Yleisesti tiedetään, ettei pitkään jatkunut stressi ole hyväksi kenellekään, mutta siihen se sitten jääkin.

Stressistä oireileva potilas yrittää hakea apua epätoivoisesti niin terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta kuin yksityisellä sektorilla toimivilta lääkäreiltä. Jos lääkäri epäilee potilaan kortisolituotannossa poikkeavuutta, määrä lääkäri otettavaksi vain kortisolin, joka tulee ottaa noin tunti heräämisen jälkeen (S-Korsol). Jos arvo on viitevälissä, niin päätelmä on, että lisämunuaiset toimivat normaalisti. Jotta lisämunuaisten vajaatoiminta (jota myös kansankielessä kutsutaan lisämunuaisen uupumukseksi) voidaan tunnistaa. Pitää ymmärtää elimistön rajallinen sietokyky pitkään jatkuvaan stressiin ja niihin fysiologisiin muutoksiin, joita stressi elimistössä aiheuttaa. Lisäksi on huomioitava, että kilpirauhasen hormonien korvaushoitoa annettaessa erityisesti T3-lääkkeellä aineenvaihdunta kasvaa suuremmalla nopeudella kuin tiedetään käyvän lisämunuaisen kuoren toiminnalle. Tämä kyseinen ilmiö yhdessä pitkittyneen stressin kanssa johtavat usein lisämunuaisen kuoren eriasteiseen vajaatoimintaan.

Akuutti ja pitkittynyt stressi
Akuutissa stressitilanteissa veren kortisoli nousee nopeasti ja palautuu normaaliksi stressin loputtua. Pitkittyneessä stressissä kortisolin tuotanto on jatkuvasti koholla, josta seuraa ennen pitkää lisämunuaisten uupuminen eli vajaatoiminta. Se, kuinka nopeasti ihmisen lisämunuaiset uupuvat, riippuu perintötekijöistä eli geeneistä, ravitsemustilanteesta ja ravinteiden imeytymisestä suolistosta sekä siitä, millaisessa ympäristössä hän elää. Erityisesti altistuminen homeille altistaa sekä lisämunuaisten, että kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Fysiologisesti kortisoli on elimistössä tarpeellinen mm. tulehduksenvastaisissa reaktioissa. Sen vuoksi toistuvat tulehdukset hengitysteissä voivat olla ensimmäisiä oireita lisämunuaisen uupumuksesta. Oireina ovat myös allergiat ja astma (joita myös homeet aiheuttavat tai pahentavat) fibromyalgia, krooninen väsymysoireyhtymä, alhainen verensokeri, kakkostyypin diabetes, autoimmuunisairaudet ja jopa alkoholismi.

Verenpaineen säätely kuuluu myös kortisolin tehtäviin. Lisämunaisen uupumuksessa verenpaine on usein alhainen, etenkin aamulla. Kortisolia tarvitaan myös suolahapon ja pepsiinin erittymiseen mahalaukussa. Sen vuoksi lisämunuaisen uupumusoireisiin voivat kuulua närästys- ja muut ruoansulatusvaivat, joita hoidetaan virheellisesti happosalpaajilla. Oikea hoito tässä tilanteessa on antaa ruonsulatusta lisääviä pepsiiniä, betaiinihydrokloridia ja mahdollisesti vielä ruoansulatusentsyymejä.

Kortisoli ja kilpirauhashormonit
Kortisolin yksi tärkeistä tehtävistä on viedä kilpirauhashormoneja verestä kudoksiin, joten alhainen kortisolitaso vaikeuttaa kilpirauhashormonien pääsyä verestä kohde-elimiin. Tämän seurauksena kilpirauhasarvot voivat olla viitealueilla, vaikka potilaalla on runsaasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Pienetkin kilpirauhashormoniannokset voivat siten aiheuttaa liikatoimintaa muistuttavia oireita, kun veressä hormonitasot nousevat, kudosten kärsiessä puutoksesta. Tämä on tila jota ei tällä hetkellä tunnisteta eikä tunnusteta endokrinologien (endot) taholla, puhumattakaan muista julkisen terveydenhuollon yksiköistä.

Tämän vuoksi mm. sairaaloissa potilaat ovat joutuneet hengenvaaraan, kun asiasta tietämättömät lääkärit hoitavat potilaita väärin. Usein tapahtuu niin, että stressistä kärsivä henkilö joka on T3-lääkityksellä ilman, että lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaan on tuettu hydrokortisonilla, alkaa kärsiä lisämunuaisen kuoren vajaatoiminnan oireista. Tila tulkitaan väärin T3-lääkkeen "myrkytystilaksi", vaikka T3V:n määrä veressä on normaali

Potilaiden pelottelu

Ikävää on ollut kuulla potilailta, kuinka mm. endot pelottelevat potilaita kortisonin haittavaikutuksista täysin aiheettomasti. On hoitovirhe olla antamatta pientä (5-20 mg/vrk) fysiologista annosta hydrokortisonia potilaalle, jolla on selkeät lisämunuaisen kuoren vajaatoiminnan oireet. Ei siis ihme, että ollaan törmäyskurssilla, kun alan "ammattilaisilla" ei ole ymmärrystä stressin/kilpirauhaslääkkeiden aiheuttamasta lisämunuaisten ylikuormituksesta.

Ote USA:n Cytomel T3 lääkeinfosta joka vastaa Suomessa myytäviä Liothyronia tai Thybonia.
"Pitkäaikainen kilpirauhasen vajaatoiminta voi johtaa alentuneeseen lisämunuaiskuoren toimintaan. Kilpirauhasenkorvaushoitoa annettaessa aineenvaihdunta kasvaa suuremmalla nopeudella kuin lisämunuaiskuoren toimintaa. Tämä voi johtaa lisämunuaisen kuoren vajaatoimintaan. Siksi vakavan tai pitkittyneen hypotyreoosin hoidossa, lisämunuaiskuoren steroidit (mm. kortisoni) voivat olla tarpeen." www.drugs.com/pro/cytomel.html

Lisämunuaisten hyvä toiminta on siis ensiarvoisen tärkeää hyvälle kilpirauhasen toiminnalle.

Valviran vastuuton toiminta
Sairaalassa hydrokortisonia tarvitseva potilas ovat hengenvaarassa, kun lääkärit kieltäytyvät antamasta potilaalle hydrokortisnia vedoten Valviraan. Valviralla on ajojahti käynnissä niitä lääkäreitä kohtaan jotka kirjoittavat hydrokortisonia, T3- ja eläinperäistä kilpirauhaslääkettä jne..

Tässä ote lääkäri Olli Sovijärven Facebook-kirjoituksesta. Tiedoksi kilpirauhasasioista kiinnostuneille: Valviran ajojahti on nyt ulottunut allekirjoittaneeseenkin. "Valvira on ryhtynyt saamansa ilmoituksen perusteella selvittämään ammatinharjoittamistanne. Valvira on suorittanut reseptikyselyn lääkemääräystenne perusteella Helsingin, Espoon ja Vantaan apteekeista 1.4. - 31.1.2014 välisenä aikana toimitetuista liotyroniin, thybon, armour thyroid, thyroid, thyroxin ja hydrocortison lääkkeistä sekä DHEA valmisteista." Eli siis hakemalla haetaan, jos vaikka löydettäisiinkin jotain huomautettavaa?

Valvira hävinnyt jo kahdesti
Erään lääkärin kohdalla Hallinto-oikeus on jo kahdessa päätöksessään todennut, ettei Valvira ole esittänyt sellaisia seikkoja potilasturvallisuuden vaarantamisesta, joiden vuoksi väliaikainen hoitokielto lääkärille olisi ollut tarpeellinen. Silti Valvira saa rauhassa jatkaa ajojahtiaan. Kilpirauhaspotilaat odottavat koska Sosiaali ja terveysministeriö puuttuu Valviran toimintaan.

Endojen ammattitaito
Suomessa endokrinologia tunnistaa vain äärimmäiset tilat, kuten Addisonin taudin, jolloin kortisolin eritys on lähes kokonaan loppunut tai Cushingin syndroman, jolloin elimistö tuottaa liian paljon kortisolia. Ennen kuin ollaan näissä sairaustiloissa, mahtuu terveen ja vakavasti sairaan välille paljon eriasteista oireilua.

Fytonomi Marjo Sukeva-Hakanpää on kuvannut lisämunuaisten uupumusta seuraavasti: "Ymmärtääkseen asian paremmin, voi terveyttä ajatella pitkänä viivana, jossa ovat luvut 1-20. Viivan alkupää, numerot 1 - 2 ovat Addisonin tauti, numerot 8 - 12 ovat optimaalinen terveys ja viivan loppupää, numerot 19 - 20 ovat Cushingin syndroma. Mitä sitten ovat numerot 3 - 7 ja 13 - 18? Englanniksi tilaa 3-7 kuvataan sanoilla hypoadrenia (lisämunuaisen vajaatoiminta) ja tilaa 13-18 hyperadrenia (lisämunuaisen liikatoiminta). Tämä on se alue, jossa suurin osa sairastuneista ihmisistä on ja jotka eivät koskaan saa apua käydessään lääkärissä.

Koululääketiede on antanut oireille monta eri nimeä, riippuen minkälaisesta henkilöstä on kyse. Suurin osa luokitellaan "korvien välissä vikaa"-kastiin, joille hoidoksi tulee mielialalääke. Sitten tulee burn out – loppuun palaminen, mikä sinänsä pitää paikkansa, mutta valitettavasti sitäkin hoidetaan mielialalääkkeillä ja tiheää pulssia beetasalpaajilla. Urheilijoilla ja kuntoilijoilla puhutaan taas ylikunnosta ja heille hoidoksi suositellaan pelkkää lepoa. Pitkään lisämunuaisuupumuksesta kärsivät luokitellaan syvästi masentuneiksi ja heidät laitetaan masennuslääkkeille ja mahdollisesti terapiaan."

Lisämunuaisten tukeminen
Elimistön ollessa stressaantuneessa tilassa kehon aineenvaihdunta kiihtyy, jonka seurauksena vitamiinien ja hivenaineiden ym. ravintoaineiden tarve kasvaa rajusti. Jos tätä lisääntynyttä tarvetta ei kompensoida, seurauksena on stressin jatkuessa pitkään ravintoaineiden puutostila ja lisämunuaisten ylikuormitus.

Tärkeimpiä ravintoaineita lisämunuaisen hyvälle toiminnalle ovat mm. rauta, C,- A-, B12- ja B5- vitamiinit sekä sinkki. Näiden ravinteiden puutokset voivat estää aktiivisen T3-hormonin pääsyä soluille, vaikka veressä hormonia olisikin tarpeeksi. Myös tulehdusten yhteydessä syntyvät tulehdussytokiinit ja verensokeriongelmat voivat häiritä T3-reseptorien toimintaa.

Lisämunuaiset tarvitsevat erityisesti C-vitamiinia ja pantoteenihappoa eli B5-vitamiinia. Lisämunuaisuupumuksen myötä varastot ovat huvenneet, joten kaikkia lisämunuaisille tärkeitä lisäravinteita tarvitaan, rautaa unohtamatta. Paras mittari elimistön rautavarastoista on seerumin rauta (fS-Fe) arvon tulee olla vähintään 20. Rautavalmisteena tulee käyttää vain hyvin imeytyviä rautamehuja tai rautatabletteja. Sopiva raudan päiväannos on 15 - 30 mg, jotta vältytään raudan hapettavalta vaikutukselta. C-vitamiineista parhaita valmisteita lisämunuaiselle ovat tuotteet jotka sisältävät luonnon C-vitamiinin lisäksi natriumaskorbaattia.

Vaikka ravitsemus olisi hyvällä tasolla, niin siitä saadut ravintoaineet harvoin riittävät pitkittyneessä stressissä. Yksi syy ravinnepuutoksiin on hapoton vatsa, jolloin ravintoaineet jäävät imeytymättä, vaikka niitä syötäisiin purkista. Tästä seuraa noidankehä, kun stressin seurauksena suolahapon ja pepsiinin eritys vähenee, jolloin ravintoaineiden imeytyminen suolistosta heikkenee ja puutokset kasvavat. Oireena on uupumuksen lisäksi vatsavaivoja ja närästystä, johon lääkkeeksi annetaan happosalpaajia, kun pitäisi antaa ruoansulatusta lisääviä aineita.

Oikean ravitsemuksen lisäksi ruoansulatuselimistön kunto on tärkeä tekijä, kun halutaan lisämunuaisten ja kilpirauhasen voivan hyvin. Pitää muistaa, että T4-hormonia muunnetaan suolistossa T3-hormoniksi, joten suoliston bakteerikannasta tulee myös huolehtia.

Ikävä kyllä moni endo tai muu lääkäri on kieltänyt potilaalta ravintolisien käytön, jonka jälkeen tilanne on pahentunut entisestään.

Lisämunuaisen vajaatoiminnan oireita
Aamulla on vaikea nousta sängystä. Jatkuva uupumus jota nukkuminen ei poista. Himoa suolaisiin tai makeisiin ruokiin. Energia on nollissa, pienikin asia tuntuu ylivoimaiselta. Seksiasiat eivät kiinnosta. Stressinsietokykysi on lähes olematon. Pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa kohtuuttoman hermostumisen. Sairauksista toipuminen kestää pitkään. Huimausta tai pyörtymistä ylös noustessa vuoteesta. Olet alkanut kärsiä allergioista. Ajatukset ja muisti pätkii. Päätösten tekeminen takkuaa – unohdat mitä olit tekemässä. Virkistyminen alkaa iltaa kohden ja voisit jatkaa töitä pitkälle yöhön. Mikäli oireet täsmäävät, taustalla voi olla lisämunuaisuupumus.

Takaisin arkisto sivulle