Aloe vera suomalaiselta nimeltään lääkeaaloe, tunnetaan myös lääkekasvi, ihmekasvi, ensiapukasvi, palohaavakasvi ja taivaansauva nimellä. Viittauksia aaloen käytöstä löytyy jo 2100 eKr. Vuonna 1851 aaloesta tunnistettiin aloiini-niminen vaikuttava-aine. 1938 tunnistettiin emodiini, krysofaanihappo, pihka-aineita ja useita öljyä. Alkuaikoina aaloen käytön ongelmana oli sen lyhyt säilyvyys. Geeli hapettuu neljässä tunnissa lehden leikkaamisesta ja menettää biologisen tehonsa. Vuosina 1958-1968 onnistuttiin löytämään stabilointimenetelmä, joka lisäsi käyttöikää merkittävästi.

Aloe veran vaikuttavia aineita tunnetaan nykyään yhä enemmän ja siten ymmärretään paremmin myös sen kokonaisvaltaista vaikutusta. Aloe veran tehoaineita ovat antrakinonit, ligniinit, saponiinit, salisyylihappo, sterolit, antiseptiset aineet, polysakkaridit ja rasvahapot. Kaiken kaikkiaan aloe verassa on yli 75 tärkeää ravinnetta.

Lisäksi Aloe vera sisältää vitamiineja ja mineraaleja mm. A-, B1-, B2-, B3-, B6, B12, C- ja E-vitamiineja, foolihappoa, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, kromia, sinkkiä, rautaa, kuparia ja natriumia, beetakaroteenia, koliinia sekä kahdeksan välttämätöntä ja runsaasti toissijaisia aminohappoja.

Aloe veran monista vaikuttavista aineista esiin nousee muutamia ainutlaatuisia yhdisteitä, kuten superoksididismutaasi (SOD). Aaloe sisältää seitsemää erilaista SOD:ta. Nämä entsyymit ovat tärkeimpiä antioksidantteja, jotka vaikuttavat vapaiden radikaalien ja muiden elimistölle vaarallisten aineiden muodostumiseen. SOD:n pitoisuus elimistössä vähenee tulehduksissa, ylirasitustiloissa, vakavissa sairauksissa, väsymysoireyhtymässä sekä hivenainepuutoksissa. Aloe veran avulla voidaan lisätä elimistöön SOD entsyymien määrää. SOD on pääasiallinen puolustus superoksidia vastaan ja sillä on tärkeä merkitys antioksidanttipuolustukselle.

Katalaasi suojaa ihmistä kudosta vahingoittavilta happiyhdisteiltä, estää veden kerääntymistä elimistöön, suojelee suolistoa vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta sekä suojelee auringonpolttamien ja röntgensäteilyhoitojen aiheuttamilta säteilyvammoilta.

Glutationiperoksidaasi on entsyymi joka toimii seleenin kanssa suojaten solukalvoa oksidatiivisena stressinä tunnettua tilaa vastaan, jota aiheutuu mm. liikarasituksesta. Tampereen yliopistossa on mm. kehitetty menetelmä millä pystytään mittamaan glutationiperoksidaasin aktiivisuus punasolusta. Tämä testi kertoo elimistön antioksidanttipuolustuksen tilasta.

Polysakkaridit stimuloivat isojen syöjäsolujen eli makrofagien muodostumista ja vilkastuttavat T-lymfosyyttien toimintaa. Ne lisäävät nivelnesteitä ja nivelten verenkiertoa parantamalla nivelkalvon ja solujen nestevirtauksia. Tällä on merkitystä niveltulehdusten hoidossa. Edistää myös hapen ja hiilidioksidin vaihtumista keuhkoissa.

Antrakinonit ovat tulehdusta estäviä, kipua lievittäviä, ulostavia ja edistävät ravinnon imeytymistä suolistosta. Ne tuhoavat bakteereita, viruksia, hiivoja ja sieniä. Aloe vera sopii täten käytettäväksi Candida albicansin aiheuttamiin tulehduksiin, kynsi- ja jalkasieneen, akneen, vyöruusuun ja yskänrokkoon sekä muihin bakteeri ja virusperäisiin infektioihin.

Ligniinien ansiosta aaloe pystyy tunkeutumaan ihon läpi ja kuljettamaan vaikuttavat aineet ihon syvimpiin kerroksiin.

Saponiinit ovat antiseptisesti vaikuttavia. Kolme prosenttia aaloen geelistä sisältää saponiineja, ne ovat mikrobeja vastustavia, saippuan kaltaisia ja luonnollisesti puhdistavia.

Salisyylihappo alentaa ruumiinlämpötilaa, lievittää kipua ja tulehduksia sekä edistää ihon normaalia uusiutumista sekä puhdistaa vieraita, kuolleita kudoksia haavoista. Lisäksi aloe vera sisältää runsaasti magnesiumlaktaattia, joka lievittää kutinaa ja kipua estämällä histamiinin toimintaa allergisten reaktioiden yhteydessä.

Aloe veran monien vaikuttavien aineiden lisäksi, voimme vain arvailla sen synergisia vaikutuksia. Aloe verasta on valmistettu useita erilaisia valmisteita esim. hammastahnaa, suuvettä, ihonhoito geeliä, mehua, shampoota juuri sen monipuolisten vaikutusten vuoksi.

Keskiaikaisessa lääketieteellisessä koulussa Salernossa säilynyt runo. Aaloe kuivattaa haavat, antaa lihalle uuden elämän, se tuhoaa esinahan syövät, puhdistaa silmän kuonat ja selvittää pään, tukkoisen korvat ja kielen sakan. Sairaan vatsan aaloe vahvistaa, lopettaa hiustenlähdön, elävöittää hiukset, helpottaa maksan työtä ja parantaa keltataudin.

Lähde:
Aloe vera Luonnon aarreaitta -kirja. Kirjoittaja, norjalainen lääkäri Audum Myskja.

Fytonomi Miia Haikonen

Takaisin arkisto sivulle