Kilpirauhanen tuottaa ja varastoi kilpirauhashormoneja, mutta myös luuytimen valkoiset verisolut ja munasarjat tuottavat kilpirauhashormoneja. Munasarjat tuottavat erityisesti T2 hormonia, joka vaikuttaa mm. painon säätelyyn. Kilpirauhasen toimintaa ja kilpirauhashormonien tuotantoa voidaan tukea ravitsemushoidolla monin eri tavoin. Ruoka-aineilla voi olla joko aktivoiva tai lamaava vaikutus kilpirauhaseen. Vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden sekä aminohappojen riittävä saanti on myös tärkeää kilpirauhashormonien normaalille tuotannolle.

Viljan gluteenin on todettu häiritsevän kilpirauhasen toimintaa ja erityisesti tämä tulee ilmi kilpirauhasen tulehduksen yhteydessä (autoimmuunityreoidiitti), mutta kaikkien, joilla on todettu kilpirauhasen sairaus, kannattaa välttää gluteeniviljoja. Samoin soijaa ja maissia tulisi välttää, sillä ne lamaavat kilpirauhasen toimintaa.

Tärkeä jodi
Naisilla kilpirauhasen vajaatoiminta on yhdeksän kertaa yleisempää kuin miehillä, sillä estrogeeni estää jodin imeytymistä. Jodi on erittäin tärkeä aine kilpirauhasen normaalille toiminnalle. Elimistössä kilpirauhasen lisäksi, seuraavat kudokset imevät itseensä jodia ja käyttävät sitä runsaasti; rinnat, iho, sylkirauhaset, maha, haima, lihakset, aivot, kateenkorva ja selkäydinneste. Jodin puute missä tahansa näistä kudoksista, aiheuttaa kudoksen vajaatoiminnan. Esim. jodin puute sylkirauhasissa aiheuttaa syljenerityksen vähentymistä, joka johtaa suun kuivumiseen. Jodin puute ihossa estää hikoilua ja aiheuttaa ihon kuivumista. Aivoissa jodin puute aiheuttaa valppauden vähenemistä ja alentunutta älykkyysosamäärää. Lihaksissa jodin puute aiheuttaa nystyröitä, arpikudosta, kipua, fibroosia ja fibromyalgiaa.

Elimistössä esiintyy jodia ja kalium jodidia. Jodi imeytyy suoraan soluihin, kun taas kalium jodidi pitää kuljettaa soluihin. Määrätyillä kudoksilla on kyky imeä vain jompaakumpaa jodimuotoa. Jodia on esim. rinnoissa, eturauhasessa ja mahassa, kun taas kalium jodidia on kilpirauhasessa, sylkirauhasissa, ihossa ja myös rinnoissa. Molempia jodimuotoja siis tarvitaan.

Japanissa naisten päivittäinen jodin saanti on 13.8 mg, kun Suomessa ja Yhdysvalloissa päivittäinen saantisuositus on vain 150 mikrogrammaa. Amerikkalainen lääkäri ja tohtori Flechas hoitaa potilaitaan 12,5 mg:n jodiannoksilla päivässä. Hän käyttää mm. Lugolin nestemäistä jodia, joka sisältää molempia jodimuotoja. Ruotsalainen lääkäri ja kilpirauhasasiantuntija, oli Suomessa luennoimassa ja hän kertoi, että seleenillä on hoidettu kilpirauhastulehdusta 200 mcg:n päiväannoksilla hyvällä menestyksellä. Seleeni on muutenkin tärkeä hivenaine kilpirauhasen toiminnalle, sitä tarvitaan mm. T4 hormonin muuntumisessa aktiiviseksi T3 hormoniksi, samoin kuin jodia. Seleenin ja jodin puute altistavat siis käänteiselle T3 ongelmalle.

Aminohappo L-Tyrosiini on tärkeä kilpirauhaselle, koska se yhdistää jodiatomit muodostaakseen aktiivista kilpirauhashormonia. A-vitamiini puolestaan säätelee kilpirauhashormonien aineenvaihduntaa ja vaikuttaa tyreotropiinin (TSH) tuotantoon. Tutkimuksissa on mm. todettu, että A-vitamiinilisä laskee TSH tasoa ja lisää T3 hormonin eritystä ja voi ehkäistä kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittymistä. Sinkin puute voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, koska sitä tarvitaan kilpirauhashormonien synteesissä. B12-vitamiinin puute puolestaan pahentaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, sillä molempien puutosoireet ovat hyvin samankaltaisia. Magnesium taas on välttämätön kalsitoniinin kofaktori ja magnesium on tärkeä myös ehkäisemään sydämen rytmihäiriöitä, jotka ovat yleisiä kilpirauhassairauksista kärsivillä.

On siis monia ravitsemuksellisia tekijöitä, joilla voi tukea kilpirauhasen normaalia toimintaa. Parhaat tulokset saavutetaan yksilöllisellä ravitsemussuunnitelmalla.

Fytonomi Marjo Sukeva-Hakanpään
luento kilpirauhasen hoidosta Nuorisotalolla 11.4.

Takaisin arkisto sivulle