Sairauksien tukihoito
INSULIINI JA SEN VAARAT

Haiman tuottama insuliini säätelee verensokeria. Tätä toimintaa on pidetty insuliinin tärkeimpänä tehtävänä, mutta lääkäri Ron Rosedalen mielestä se on vain eräs insuliinin sivuvaikutuksista. Hänen mukaansa insuliinin pääasiallinen tehtävä on varastoida ylimääräisiä ravintoaineita. Joillakin eliöillä insuliini säätelee myös elinkaaren pituutta. Ihminenkin pystyy vaikuttamaan elinkaarensa pituuteen säätelemällä insuliinitasojaan. Tämän todistavat viimeaikaiset tutkimukset yli satavuotiaiden keskuudessa.

Maailmalla on käynnissä kolme laajaa tutkimusta yli satavuotiaista henkilöistä. Tutkijat pyrkivät selvittämään syytä heidän pitkäikäisyyteensä. Tutkimukset ovat vielä keskeneräisiä, mutta tähän mennessä on selvinnyt, että heillä on hyvin vähän yhteistä keskenään. Joillakin on korkea kolesteroli, toisilla taas ei, jotkut liikkuvat paljon toiset taas ei, osa tupakoi ja osa ei. Jotkut ovat luonteeltaan ilkeitä, toiset taas erittäin kilttejä ja osa on täysin tavallisia. Ainoa yhteinen tekijä heillä on suhteellisen alhainen verensokeri sekä alhaiset triglyseridiarvot. Heillä kaikilla on myös suhteellisen alhainen insuliinitaso.

Ikääntyminen on sairaus
Insuliini ja erityisesti insuliini herkkyys on tärkein elinkaaren pituuteen vaikuttava tekijä. Jos solut eivät reagoi hyvin insuliiniin, elimistön insuliinitasot alkavat nousta ja kehittyy insuliiniresistenssi. Solut pyrkivät suojelemaan itseään insuliinin myrkyllisiltä vaikutuksilta, ne laittavat ikään kuin korvatulpat sulkeakseen liian kovan musiikin. Tämä insuliiniresistenssi on ikääntymisen myötä syntyvien kroonisten sairauksien perimmäinen syy. Itse ikääntyminen on siis sairaus, joka johtuu liian korkeasta insuliinitasosta. Kaikki nämä krooniset sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, osteoporoosi, liikalihavuus, diabetes, syöpä sekä autoimmuunisairaudet ovat siis ikääntymisen oireita, eivät sen syitä.

Mistä ongelmat alkavat?
Ongelmat alkavat yleensä siitä, kun lääkäri alkaa hoitaa näitä oireita, eikä sairauden syytä. Voiko olla varmempaa tulonlähdettä lääketehtaalle, kuin jättää potilaan sairaus hoitamatta ja keskittyä pelkkiin oireisiin.

Insuliinin tehtävät
Kuten jo mainittiin, insuliinin tärkein tehtävä on varastoida ylimääräisiä ravintoaineita. Esi-isämme säilyivät hengissä juuri tämän ominaisuuden turvin. Kun elimistöön tulee ylimääräistä sokeria, elimistö ei polta sitä, vaan se kerääntyy vereen. Haima saa viestin ja se vapauttaa insuliinia, jolla ylimääräinen sokeri varastoidaan. Pieni osa varastoituu glykogeeninä maksaan ja lihaksiin, mutta suurin osa varastoituu kudoksiin tyydyttyneenä rasvana, josta 98 % on palmitiinihappoa.

Insuliini toimii siis rasvavaraston hankkijana. Se on myös anabolinen hormoni eli se kasvattaa lihaksia ja varastoi proteiinia. Tämän johdosta jotkut kehonrakentajat pistävät itseensä insuliinia. Insuliinin eräs vähemmän tunnettu tehtävä on varastoida magnesiumia. Jos henkilölle kehittyy insuliiniresistenssi, elimistö ei pysty varastoimaan sitä ja se poistuu kehosta virtsan mukana. Kehittyy magnesiumin puute ja verisuonet alkavat supistua, josta seuraa verenpaineen nousua sekä energian vähenemistä, sillä magnesiumia tarvitaan kaikkiin solunsisäisiin energiatuotannon reaktioihin.

Magnesium osallistuu insuliinituotantoon
Insuliini vaikuttaa magnesiumin varastoitumiseen ja magnesium on taas tärkeä insuliinin tuotannolle ja toiminnalle. Kun insuliinitasot nousevat, menetetään magnesiumia ja solujen insuliiniresistenssi lisääntyy. Magnesiumin puutteessa suonet supistuvat, jolloin glukoosi ja insuliini eivät pääse kudoksiin, mikä johtaa yhä lisääntyvään insuliiniresistenssiin. Taas insuliinitasot nousevat ja magnesiumtasot laskevat.

Tämä on jatkuva noidankehä, joka alkaa jo ennen syntymää. Tutkimuksissa on havaittu, että jos raskaana olevan naisen insuliinitasot nousevat, se vaikuttaa myös kehittyvään sikiöön lisäämällä sen insuliiniresistenssiä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että se olisi geneettistä. Diabetes ei ole periytyvä sairaus, mutta taipumus siihen voi periytyä. Tällaisen henkilön on vain tarkemmin huolehdittava ravinnostaan, estääkseen diabeteksen kehittymisen.

Mikä aiheuttaa insuliiniresistenssin?
Solut tulevat resistentiksi eli vastustuskykyisiksi insuliinia kohtaan aina sen mukaan, kuinka paljon ne altistuvat insuliinille. Pystymme siis vaikuttamaan insuliiniherkkyyteemme säätelemällä insuliinituotantoamme.

Miten sitten säätelemme insuliinituotantoa? Paljon puhutut hiilihydraatit ovat tärkein tekijä, jolla pystymme säätelemään sitä. Hiilihydraatit voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen pääryhmään, kuitupitoisiin ja kuiduttomiin hiilihydraatteihin. Kuitupitoiset ovat hyväksi terveydelle ja kuiduttomat taas haitaksi terveydelle. Kun nautitaan kuiduttomia hiilihydraatteja, ne muuttuvat sokeriksi ja insuliinitaso nousee.

Aina kun insuliinitaso nousee, solujen vastustuskyky insuliinia kohtaan lisääntyy. Pystyäkseen laskemaan verensokeria elimistö tuottaa koko ajan lisää insuliinia ja sen seurauksena elimistön insuliinitaso on koko ajan liian korkea. Myös muut sokerit, kuten fruktoosi ja galaktosidaasi, aiheuttavat insuliinitason nousua, vaikka veren glukoosipitoisuus ei nousisikaan. On virheellistä arvioida ruoka-aineita pelkän verensokerin nousun mukaan, sillä verestä mitataan vain glukoosipitoisuus, ei fruktoosi- ja galaktosidaasipitoisuutta. Tärkeintä olisi seurata ihmisten insuliinitasoja ja pyrkiä saamaan ne mahdollisimman optimaalisiksi.

Mitä tapahtuu kun syödään sokeria?
Elimistö reagoi voimakkaasti runsaaseen hiilihydraattikuormaan, ja samoin haima, joka varastoi insuliinia jyväsiin. Haima vapauttaa nämä jyväset, joiden mukana vereen pääsee runsaasti insuliinia. Yleensä haima hieman ylireagoi ja insuliinia vapautuu liikaa, jonka seurauksena verensokeri laskee liian alas. Tämän vuoksi elimistö vapauttaa verensokeria nostavia hormoneita, kuten kortisonia ja adrenaliinia. Adrenaliini aiheuttaa mm. hermostuneisuutta ja se myös stimuloi aivoja haluamaan lisää hiilihydraatteja eli tulee makeannälkä.

Makeannälkä tyydytetään esim. makealla välipalalla, ja taas verensokeri nousee, insuliinia vapautuu, jonka seurauksena verensokeri laskee liikaa ja taas vapautuu kortisonia, adrenaliinia, jne. Tämä on loputon kierre ja sen seurauksena kehittyy myös insuliiniresistenssi. Elimistö ei kestä tätä kovin kauan, joten elimistö vapauttaa jatkuvasti kortisonia. Kortisonin ja muiden lisämunuaiskuorihormonien jatkuva liikatuotanto heikentää immuunipuolustusta ja valkoisten verisolujen tuotantoa. Näiden hormonien jatkuva liikatuotanto voi häiritä lisämunuaiskuoren toimintaa, josta aiheutuu taas sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä, heikkoutta ja uupumusta sekä erilaisia unihäiriöitä.

Miksi ihminen syö?
Ravinnolla on kolme tärkeää tehtävää, se ylläpitää elimistön toimintoja, korjaa vaurioita ja toimii energian lähteenä. Ihminen ei siis syö vain huvin vuoksi, vaan saadakseen rakennusaineita ja polttoainetta.

Tärkeimmät rakennusaineet ovat proteiinit ja rasvahapot, hiilihydraatteja emme käytännössä tarvitse ollenkaan. Elimistö pystyy valmistamaan kaiken proteiineista ja rasvoista. Polttoaineena elimistö käyttää sokeria ja rasvaa. Ylimääräinen energia eli sokeri varastoituu kuitenkin rasvana, sillä rasva on elimistön haluama energiamuoto, jolla se ylläpitää elämää. Elimistö ei pysty varastoimaan paljon sokeria sellaisenaan, koska sokeria ei ole tarkoitettu varsinaiseksi energian lähteeksi. Sen tarkoitus on ollut toimia vain turbo tehostimena. Kaikkien ihmisten kuuluisi polttaa rasvaa energian tuottamiseen, ainoastaan aivot käyttävät glukoosia ravinnokseen, mutta nekin tulevat tarvittaessa toimeen rasvan sivutuotteilla eli ketoneilla. Elimistö pystyy muodostamaan myös pienen määrän sokeria rasvan glyseroli molekyyleistä, kahdesta glyseroli molekyylistä saadaan yksi glukoosi molekyyli. Glukoosi on alun perin tarkoitettu vain hätätilanteisiin, esimerkiksi pakenemisen tai taistelun vaatiman lisäenergian tuottamiseen.

Hiilihydraattien tarpeellisuus
Elimistö pyrkii eroon hiilihydraateista eli sokereista, koska ne ovat myrkyllisiä. Päästäkseen eroon sokerista elimistö polttaa sitä. Sen mitä elimistö ei pysty polttamaan, se varastoi glykogeeninä maksaan ja loput rasvana rasvakudokseen. Elimistön pitäisi ja se haluaisi polttaa rasvaa, mutta kun syödään hiilihydraatteja, insuliinitaso nousee ja sen seurauksena rasvan poltto loppuu. Insuliini nimittäin estää rasvan palamista. Kun elimistö on vuosia tottunut polttamaan sokeria ja säilömään rasvaa, se ei enää pysty polttamaan rasvaa. Vaikka oltaisiin paastolla, elimistö polttaa sinäkin aikana lihaksissa olevaa sokeria, jolloin lihaskudos pienenee ja rasvakudos säilyy entisellään.

Meillä on vain yksi hormoni, joka laskee verensokeria ja se on insuliini. Verensokeria nostavia hormoneita on taas useita, kuten kortisoni, kasvuhormoni, adrenaliini ja glukagoni. Jo tämän tiedon johdosta, pitäisi ymmärtää, että insuliinin päätarkoitus ei ole koskaan ollut verensokerin laskeminen. Hiilihydraatteja ei ole tarkoitettu ihmisen pääasialliseksi ravinnoksi, vaan ne on tarkoitettu lisäenergian tarpeeseen. Periaatteessa elimistön hiilihydraatin tarve on nolla, ihminen pystyy siis valmistamaan kaikki tarvittavat rakennusaineet proteiineista, rasvoista ja vedestä. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä Eskimot, jotka ovat eläneet lähes pelkästään luonnonmukaisella lihalla ja rasvalla (kalat, hylkeet, valaat, ym.). Alkuperäistä ravintoa syövät Eskimot ovat välttyneet myös sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta siirtyessään länsimaiseen ravintoon he ovat sairastuneet.
Mistä sairaus johtuu?

Elimistössä kaikki tapahtuu solu ja molekyylitasolla. Ihminen koostuu suuresta joukosta soluja, joille on annettu määräys tehdä yhteistyötä. Jos tämä yhteistyö ei toimi, syntyy ongelmia ja seurauksena on jokin sairaus. Sairaus on siis seurausta kommunikaation puutteesta. On tiettyjä asioita, joita solut tarvitsevat pysyäkseen terveenä. Jokaisella solulla on oma elämänsä ja oma tehtävänsä. Voisi sanoa, että ihmisen solut lukevat saman kirjaston kirjoja, mutta jokainen solu lukee eri kirjaa. Vaikuttamalla solua ympäröiviin olosuhteisiin, voidaan myös vaikuttaa solun kirjan valintaan.

Näihin olosuhteisiin vaikuttaa hyvin pitkälle elimistön hormonit ja ravinto mitä syödään. Jotta solut voisivat kommunikoida oikealla tavalla, ne tarvitsevat oikeanlaisia rakennusaineita. Verenkierron tehtävä on kuljettaa nämä ravinnosta saadut rakennusaineet jokaiselle solulle. Jos syömme vääränlaista ravintoa eli paljon hiilihydraatteja, elimistön insuliinitaso nousee, hormonit eivät toimi niin kuin pitäisi, solut eivät saa tarvittavia rakennusaineita ja seuraa kommunikaation puute, joka johtaa sairauden kehittymiseen.

Sairauden hoito
Sairauksien syyt ovat yleensä hyvin tiedossa monilla tieteen aloilla. Lääketiede ei kuitenkaan hoida sairauksien syitä, vaan pelkkiä oireita. Oireita hoitamalla se ylläpitää sairauksia. Lääketiede ei ole siis tiedettä, vaan bisnestä.

Insuliinin aiheuttamat sairaudet
Insuliini on erittäin myrkyllinen aine, sen avulla pystyy jopa tappamaan ihmisen. On siis erittäin haitallista, jos elimistön insuliinitaso on koko ajan liian korkea.

Jos halutaan hoitaa itse sairautta, on löydettävä sairauden syy eli sen juuri. Ongelmana on, että lääketiede ei kuitenkaan etsi sairauden syytä. Lääketiede antaa taudeille vain nimiä, esim. korkea verenpaine, ja lääkäri määrää tähän hoidoksi verenpainelääkkeitä. Näin lääkäri hoitaa pelkkää oiretta, sillä sairauden syy on usein liian korkea insuliinitaso. Kun insuliinitaso saadaan ruokavaliolla laskemaan, laskee myös verenpaine normaalille tasolle, eikä lääkitystä tarvita.

Korkea verenpaine ja sydäninfarkti
Kun insuliinitaso on noussut, magnesiumtasot ovat alhaalla, verisuonet supistuvat ja verenpaine nousee. Korkea insuliinitaso aktivoi myös erittäin voimakkaasti sympaattista hermostoa ja se on haitallista sydämelle. Tutkimuksissa on todettu, että sydänkohtaukset tulevat noin kolme kertaa todennäköisemmin runsashiilihydraattisen, kuin runsasrasvaisen aterian jälkeen. Tämä johtuu siitä, että hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen insuliinitaso nousee ja sympaattinen hermosto aktivoituu, mikä aiheuttaa valtimospasmin tai valtimoiden supistumista. Tällaisessa tilanteessa sydäninfarktille altis henkilö saa helposti kohtauksen.

Korkeaa verenpainetta potevalle henkilölle noidankehä on valmis, kun lääkäri määrää hänelle verenpainetta alentavat lääkkeet. Sen lisäksi, että lääkkeet lisäävät magnesiumin tarvetta, nostavat ne monilla jo ennestään kohollaan olevia triglyseridi- ja sokeriarvoja vieläkin korkeammalle. Insuliinitasot ovat nousseet jo kauan sitten yli sallitun, mutta niitähän ei kukaan ole edes mitannut.

Veren rasva-arvot
Insuliini vaikuttaa veren rasva-arvoihin. Insuliinitaso on lähes verrannollinen triglyseriditasoon. Kun insuliini on korkealla, myös triglyseridit ovat korkealla. Amerikkalaisessa lääkealan lehdessä (JAMA) oli artikkeli, jossa kerrottiin lääketieteen kyvyttömyydestä laskea triglyseridiarvoja ruokavaliolla. Lääkärit kirjoittavat edelleen lääkemääräyksiä vaivaan, joka voidaan helposti korjata vähähiilihydraattisella ravinnolla. Myös kolesteroliarvot saadaan laskettua samalla ruokavaliolla ja jo edellä mainitut korkea verenpaine, sekä kohonneet sokeriarvot. Metabolinen oireyhtymä on siis täysin hoidettavissa ilman yhtäkään lääkettä, vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

Sydän- ja verisuonisairaudet
Insuliini aktivoi solujen lisääntymistä ja jakaantumista. Jos kaikki solut tulisivat vastustuskykyisiksi insuliinille, ongelma ei olisi niin suuri. Maksan vastustuskyky lisääntyy herkimmin, seuraavaksi lihasten ja sitten rasvasolujen. Verisuonten seinämät eivät kuitenkaan tule vastustuskykyisiksi insuliinille kovinkaan helposti ja kun veressä on jatkuvasti liikaa insuliinia, se aiheuttaa verisuonten ahtautumista. Tämä huomattiin 1970-luvulla, kun tiedemies tiputti vahingossa insuliinia koiran jalkavaltimoon. Valtimoon syntyi tukos kolmen kuukauden kuluessa.

Myöhemmin tämä koe on uusittu kanoilla ja koirilla. Insuliini on siis osallisena kaikkiin tunnettuihin syihin, jotka aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja. Insuliini ahtauttaa verisuonia, se lisää veren hyytymistä, supistaa valtimoita ja vähentää typpioksidin tuotantoa. Typpioksidia tarvitaan mm. verisuonten laajentumiseen ja sen puute on liitetty myös diabetekseen ja osteoporoosiin.

Syöpä
Kuten mainittiin, insuliini aktivoi solujen lisääntymistä ja tämän johdosta se lisää myös syövän kasvua. Tutkimuksissakin on voitu osoittaa yhteys kohonneen insuliinitason ja rintasyövän sekä paksusuolensyövän välillä. Syöpäkasvain käyttää myös sokeria energianlähteenään, joten vähähiilihydraattinen ruokavalio on erittäin tärkeä sekä syövän hoidossa, että ennaltaehkäisyssä.

Kilpirauhanen
Kilpirauhanen tuottaa enimmäkseen T4:ää ja se menee pääosin maksaan, jossa se muuttuu T3:ksi. Nyt kun maksa on tullut insuliinille vastustuskykyiseksi, T4 ei enää muutu kovin helposti T3:ksi. Jos henkilöllä on insuliiniresistenssi ja hänellä epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa, normaali koe ei näytä oikeaa tulosta, vaan silloin pitää mitata T3 pitoisuus. Usein T3 pitoisuus on alhainen, mutta kun insuliinitasot saadaan laskemaan hiilihydraattien karsimisella, T3 pitoisuus nousee oikealle tasolle.

Osteoporoosi
Lääketieteen edustajat suosittelevat suuria kalkkimääriä osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon. He luulevat, että kalkki osaa itsekseen hakeutua juuri luustoon. Valitettavasti suurin osa kalkista tulee virtsan mukana ulos, koska anaboliset hormonit eivät toimi insuliiniresistenssin takia. Suurin syy tähän on liian korkea insuliinitaso, sitten IgF- kasvuhormoni ja testosteroni sekä progesteroni. Insuliini ohjaa näitä kaikkia, mutta insuliiniresistenssi estää näitä kuulemasta anabolisia hormoneja. Tämän johdosta se osa kalkista, joka jää elimistöön ei imeydy luustoon, vaan jää verenkiertoon ja aiheuttaa verisuonten kalkkeutumista.

Insuliini kaikkien hormonien äiti
Insuliini on kaikkien hormonien äiti, se on kehityksen ensimmäisiä hormoneja, joten kaikki muut hormonit ovat rakentuneet sille. Esim. kasvuhormoni on lähes identtinen insuliini molekyylin kanssa.

Insuliini siis kontrolloi myös kasvuhormonia. Aivolisäke tuottaa kasvuhormonia, josta se siirtyy maksaan ja maksa tuottaa insuliininkaltaista kasvuhormonia, IgF 1-4 (todennäköisesti niitä on vielä enemmän kuin nämä 4). Nimi insuliininkaltainen tulee sen lähes samanlaisesta molekyylirakenteesta insuliinin kanssa. Kun kerrotaan, että insuliini aktivoi solujen lisääntymistä, se tapahtuu insuliinin ja IgF:n reseptorien ristivaikutuksella. Jossain evoluution vaiheessa IgF- kasvuhormoni irtaantui insuliinista. Insuliini pystyy toimimaan yksinäänkin, mutta kasvuhormoni ei toimi ilman insuliinia.

Sukupuolihormonit
Insuliini vaikuttaa kolesterolin muodostumiseen ja sitä kautta osallistuu myös sukupuolihormonien toimintaan. Nämä hormonit, estrogeeni, progesteroni (keltarauhashormoni) ja testosteroni, elimistö muodostaa kolesterolista. Elimistö tarvitsee sukupuolihormoneja sitovaa globuliinia, kuljettaakseen näitä hormoneita ja tämän tuottamiseen tarvitaan myös insuliinia. Pitkään kestäneissä tutkimuksissa on voitu osoittaa myös yhteys insuliiniresistenssin ja alhaisen DHEA pitoisuuden välillä. Kun insuliinitaso saadaan laskemaan, DHEA pitoisuus lisääntyy. Insuliini on siis osallisena kaikissa elimistön hormonitoiminnoissa.

Urheilijat ja hiilihydraatit
Toisin, kuin yleensä luullaan, urheilijan ei ole hyvä käyttää ylimääräistä hiilihydraattilisää harjoittelukaudella. Varsinkin kestävyyslajeissa on erittäin tärkeää säilyttää kyky polttaa rasvaa, sillä sokerivarastot eivät riitä pitkään. Kun nämä sokerivarastot loppuvat, elimistö ei pystykään polttamaan rasvaa ja tuloksena on energian loppuminen. Toinen ongelma urheilijoilla ovat erilaiset tulehdus- ja virustaudit, jotka johtuvat myös liiallisesta hiilihydraattien käytöstä. Urheilijan tulisi harjoittelukautena noudattaa vähä- ja hyvähiilihydraattista ruokavaliota, ja vasta muutamaa päivää ennen kilpailua tankata hiilihydraatteja lisäenergian saamiseksi.
Lyhytkestoisissa lajeissa ei ole suurtakaan merkitystä polttaako elimistö rasvaa vai sokeria, mutta terveyden kannalta heidänkin kannattaisi siirtyä vähä- ja hyvähiilihydraattiseen ruokavalioon.

Insuliiniherkkyys voidaan palauttaa
Insuliiniherkkyys saadaan palautettua vähähiilihydraattisen ruokavalion ja määrättyjen ravintolisien avulla. Tärkein ravintolisä on omega-3 rasvahappovalmiste, joka tulee olla valmistettu ehdottomasti kylmissä vesissä vapaana kasvaneista, planktonia syövistä kaloista, mikä tahansa kalaöljyvalmiste ei siis kelpaa.

Omega-3 rasvahappojen tärkeys tulee esiin verenkierron yhteydessä. Verenkierto käsitetään usein vain verisuonissa kiertäväksi vereksi, mutta verenkierron tärkein kohde on solun sisäinen ravinnon saanti, johon omega-3 rasvahapot osallistuvat. Solukalvo on nestemäistä mosaiikkia ja ravinnon rasvoilla pystytään vaikuttamaan sen toimintaan. Lisäämällä solukalvon nestemäisyyttä omega-3 rasvahappojen avulla, voidaan parantaa solukalvon läpäisevyyttä, jolloin ravintoaineet pääsevät paremmin solun sisään. Omega-3 rasvahapot härskiintyvät helposti, joten luonnon E-vitamiinilisä on myös suositeltavaa.
Kromivalmiste on myös tärkeä, kun palautetaan insuliiniherkkyyttä. (Suomessa suositellaan 50 - 200ug päiväannoksia)
Vanadiini matkii insuliinia eli se laskee myös verensokeria, mutta sen toimintamekanismi on eri, kuin insuliinilla. Tämän vuoksi se on suureksi avuksi, kun halutaan laskea korkeita insuliinitasoja.
Glutamiini toimii aivojen polttoaineena ja se auttaa mm. makeanhimoon vähähiilihydraattisen ruokavalion alkuvaiheessa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio
Ruokavalion pääperiaate on karsia huonot hiilihydraatit pois, joka tapahtuu poistamalla ruokalistalta kaikki viljat, peruna ja sokeri. Mehuja ei myöskään suositella, ei sokeroimattomina, eikä missään nimessä keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuna. Kuiduttomat mehut nostavat verensokeria, mutta kokonaisista marjoista ja hedelmistä valmistetut nektariinit ja pirtelöt sisältävät kuituja, jotka hidastavat verensokerin nousua ja ovat siksi suositeltavampia. Kasviksia tulee syödä runsaasti, sillä ne sisältävät paljon antioksidantteja ja ne myös estävät elimistön happamoitumista.

Proteiinien tarve vaihtelee 1g ja 2g välillä, per painokilo. Mitä enemmän liikutaan, sitä enemmän tarvitaan proteiineja. On parempi saada proteiineja hieman liikaa, kuin liian vähän, mutta energianlähteenä rasva on parempi vaihtoehto. Energian saanti olisi hyvä jakaa seuraavasti, henkilön koosta riippuen; 15% - 20% hiilihydraatteja, 20 % - 30% proteiineja ja 60% - 65% rasvoja. (Sivuiltamme, Ravitsemus linkistä löytyy tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta sekä paljon vähähiilihydraattisia ruokaohjeita.)

Ravinnon proteiinit ja rasvat
Kala on erittäin hyvä proteiinin lähde, mutta kasvatettujen kalojen syöntiä tulee välttää niille annettujen väriaineiden, lääkkeiden ja rehujen vuoksi. Muutkin eläinproteiinit ovat suositeltavia, mutta ei viljalla ruokitun eläimen liha, sillä se sisältää liikaa tyydyttynyttä rasvaa. Eläimellä, joka ei syö viljaa ravinnokseen on vain 10 % tai alle tyydyttynyttä rasvaa, kun taas viljalla syötetyllä eläimellä sitä on jopa yli 50 %. Ihminen tuottaa tyydyttynyttä rasvaa syöttämällä eläimille viljaa ja syömällä sitä myös itse. Tyydyttynyttä rasvaa voisikin kutsua toisen sukupolven hiilihydraatiksi.

Maissia ja soijaa lisätään myös karjalle annettaviin rehuihin. Ne aiheuttavat kilpirauhasen vajaatoimintaa, jonka seurauksena eläimet lihovat helposti. Sama ilmiö on todettu myös ihmisillä. Heinää ja kasveja syövien eläinten lihassa on runsaasti omega-3 rasvahappoja, ja sen johdosta riistan liha on ihanteellista. Luonnonmukaisesti kasvanut lihakarja, joille ei syötetä viljoja, on myös suositeltavaa. Keskeneräisen tutkimuksen alustavissa tuloksissa on nähtävissä, että heinäruokitun karjan lihassa on kolme kertaa enemmän CLA:ta, verrattuna viljaruokitun karjan lihaan. CLA eli konjugoitu linolihappo on tehokas rasvanpolttaja, jolla on myös syövältä suojaava vaikutus.

Rasva energianlähteenä
Yli 50 % energian tarpeesta tulisi tyydyttää rasvalla. Tiede on hyvin yksiselitteinen, kun puhutaan hiilihydraateista ja proteiineista. Niitä on tutkittu paljon ja niiden vaikutusmekanismit tunnetaan, mutta rasvan kohdalla on vielä paljon selvitettävää. Rasvalla on monia tehtäviä ja eniten kiistelyä aiheuttaa se, mitkä ovat hyviä rasvoja. Rasvojen hyvä puoli on, että happo-emästasapainon säätelyssä ne ovat neutraaleja. Myös se tiedetään, että hiilihydraateista ihminen ja eläimet muodostavat tyydyttynyttä rasvaa, kasveista muodostetaan mm. omega-3 rasvahappoja sekä muita moni (poly) tyydyttymättömiä rasvahappoja, ja yksinkertaisesti (mono) tyydyttymätöntä rasvahappoa tulee mm. pähkinöistä ja oliiveista.

Korkeasta insuliinitasosta kärsivien, lihavien ihmisten hoito aloitetaan vähähiilihydraattisella ja vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältävällä ruokavaliolla. Suurin osa rasvakudokseen kertyneestä rasvasta on tyydyttynyttä, joten nyt on tärkeä saada ravinnosta mahdollisimman paljon mono ja poly tyydyttymättömiä rasvahappoja, sekä mahdollisimman vähän insuliinitasoja nostavia hiilihydraatteja. Poikkeuksena kylmäpuristettu kookosöljy, joka aktivoi kilpirauhasen toimintaa ja näin kiihdyttää aineenvaihduntaa. Kookosöljy sisältää myös runsaasti äidinmaidossakin esiintyvää lauriinihappoa, joka parantaa mm. immuunipuolustusta. Lihava ihminen saa siis tarvitsemansa tyydyttyneen rasvan rasvakudoksestaan, kun elimistö alkaa polttaa rasvaa tämän ruokavalion avulla.

Myös tyydyttynyttä rasvaa tarvitaan
Rasvojen oikea tasapaino on tärkeä, joten tyydyttynyttä rasvaakin tarvitaan, sillä solukalvot voivat tulla liian nestemäisiksi ilman sitä. Sen vuoksi, myös voin, kerman ja juustojen käyttö on tässä ruokavaliossa tärkeää.

Hoikilla ihmisillä ei ole rasvakertymiä, joten heidän täytyy saada tyydyttynyt rasva ravinnon mukana. Energian pääasiallisena lähteenä pähkinöiden monotyydyttymätön rasva on ihanteellista, mutta kylmäpuristettu oliivi- ja kookosöljy ovat myös erittäin suositeltavia. Suurin osa ihmisistä tarvitsee myös omega-3 rasvahappolisää eli kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä, koska tämän päivän ruoasta on lähes mahdotonta saada sitä riittävästi.

Erilaisten öljyvalmisteiden lisänä sardiinit ovat hyviä omega-3 rasvahappojen lähteitä, erityisesti oliiviöljyyn säilöttynä. Sardiinit ovat ”vauva” kaloja, jolloin ne eivät ole ehtineet keräämään paljon ympäristömyrkkyjä. Niitä ei myöskään paisteta, vaan ne savustetaan, jolloin kalan rasvat eivät pilaannu. Sardiinit syödään kokonaisina, jolloin saadaan hyödynnettyä myös sisäelinten tärkeät vitamiinit ja magnesium. Margariineja ja raffinoituja öljyjä tulee välttää, koska niiden ravintopitoisuus on heikko ja ne sisältävät haitallisia transrasvoja. Runsas kasviöljyjen käyttö voi myös heikentää omega6 – omega3 suhdetta.

Insuliini, kaksiteräinen miekka
Ihminen ei elä ilman insuliinia, mutta liika insuliini tappaa ihmisen. Insuliini on erittäin myrkyllinen aine, joten on äärettömän tärkeää pitää insuliinitaso juuri oikeissa lukemissa.

Parhaiten se onnistuu noudattamalla vähä- ja hyvähiilihydraattista ruokavaliota ja käymällä säännöllisesti mittauttamassa insuliinitasot. Paastoinsuliini on yleisin mittaus tapa. Pitämällä insuliinitasot optimaalisina voit ehkäistä lähes kaikkia ikääntymisen oireita, kuten korkeaa verenpainetta ja kolesterolia, tyypin 2 diabetesta (avuksi myös tyypin 1 diabeteksessa), osteoporoosia, kilpirauhassairauksia, syöpää, autoimmuunisairauksia, ym. elintasotauteja.

Lääkäri Ron Rosedale on tutkinut insuliinin vaikutuksia monia vuosia ja hän on hoitanut lukemattomia, vaikeasti sairaita ihmisiä, joilla on ollut kovat lääkitykset ja saanut heidät ruokavaliolla sekä lisäravinteilla terveiksi ja pois lääkityksistä. Kannattaa siis miettiä, minkälaista ravintoa syö.

Tämän tekstin lähteenä on käytetty pääosin Lääkäri Ron Rosedalen 1999 pitämää insuliiniluentomateriaalia mercol.com sivuilta, muina lähteinä on käytetty www.mercola.com sivujen tietoja.
Alkuperäinen insuliiniluento: http://www.mercola.com/2001/jul/14/insulin.htm#

Takaisin sairauksien tukihoito sivulle

     
 
Blogi