Pisco, keskikokoinen perunkarvaton-koira, tuli perheeseemme 1½-vuotiaana pitovaikeuksien johdosta. Tuolloin Pisco oli erittäin arka, se pelkäsi vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä ja koiratkin pelottivat sitä valtavasti. Ulkoiltaessa se joko räyhäsi vastaantuleville koirille tai yritti häntä koipien välissä luikkia pakoon. Lenkkeilyn aikana Pisco ei tehnyt tarpeitaan, vaan ulosti ja pissasi vasta sisälle päästyään. Pimeällä sitä ei tahtonut saada ulos laisinkaan, sillä pimeyskin oli pelottavaa, koiran itsevar-muus tuntui siis olevan täysin hukassa.
Piscon tullessa meille aloitin sille homeopaattisen lääkityksen, joka normalisoi hormonitoimintaa, sillä juoksuaikana se masentui ja kärsi valeraskaudesta. Homeopaattiset valmisteet tasapainottivat myös sen luonnetta jonkin verran ja pimeän pelko loppui heti. Kävin monta kertaa päivässä lenkillä ja joka kerta, kun Pisco teki asiansa kehuin sitä iloisesti. Meille tulon jälkeen se ei pissannut kuin kerran sisälle.
Ruokavaliolla kuntoon
Puolivuotta oli kulunut, kun vaihdoin Piscon ruokavalion raakaruokintaan. Se oli edellisessä paikassa saanut kuivamuonaa ja meille tullessa kotiruokaa, jotka molemmat aiheuttivat lievää oireilua iholla, silmien rähmimistä, runsasta vaikun kertymistä korviin sekä anaalirauhasten tulehdusta. Raakaruokinnan positiiviset vaikutukset näkyivät jo kuukaudessa. Iho oli täysin puhdas ja silmät, korvat sekä anaalit täysin oireettomat. Lihaskunto parani huomattavasti ja pitemmän ajan kuluessa myös luonne alkoi selvästi tasapainottua.
Pisco puhkeaa kukkaan
Säännöllisellä päivärytmillä turvallisuuden tunne kasvoi ja Piscon itsevarmuus alkoi parantua, tukena oli myös muutamia homeopaattisia valmisteita sekä pahimmissa stressitilanteissa AntiStressiä. Piscosta ei pitänyt olla näyttelykoiraksi, sillä luonne oli ongelma ja rakenteessakin oli toivomisen varaa. Näyttelyissä tuomarin pitää voida koskea ja käsitellä koiraa, joten luonne on oltava kohdallaan. Olin menettänyt jo lähes toivoni, kunnes eräänä päivänä Piscon ollessa neljävuotias, huomasin sen puhjenneen kukkaan, nimensä veroisesti, sillä Piscon oikea nimi on Wanhan Wuoren Temppelin Kukka. Pisco oli saavuttanut itsevarmuutta ja raakaravinnon ansiosta myös rakenne oli parantunut.
Pisco tekee hattutempun
Tästä innostuneena aloitimme näyttelykoulutuksen ja muutaman kerran jälkeen, alkupaniikin häivyttyä, Pisco alkoi jopa nauttia esiintymisestä. Kuukauden kovan harjoittelun jälkeen Pisco käyttäytyi kuin vanha kehäkettu ja ilmoitin sen kolmeen näyttelyyn, joissa kaikissa oli mies tuomari. Jännitin itse enemmän kuin koira ja popsin AntiStressiä aina ennen näyttelyyn lähtöä. Olo oli rauhallinen ja niin Pisco teki hattutempun eli se oli kaikissa näyttelyissä rotunsa paras, sai sertifikaatit ja tuli Suomen muotovalioksi erinomaisin arvosteluin. Seuraavaksi onkin kiikarissa kansainvälisen muotovalion arvo.
Pisco löytää kadonneen korun
Perunkarvatonkoira on alkukantainen ja harvinainen rotu, joka on luonteeltaan varautunut vieraita kohtaan ja sitä onkin pidetty vahtikoirana. Tämän rodun kerrotaan olevan hyvin älykäs ja sen johdosta melko vaikea käsiteltävä. Väärissä käsissä siitä voi helposti tulla ongelmakoira. Perulaisen viisaudesta kertoo tapaus, joka sattui reilu vuosi sitten. Eräänä iltana tyttäreni, pieni muutaman millimetrin kokoinen, kultainen sydän meni hukkaan ja seuraavana aamuna aloimme tyttäreni kanssa etsiä korua keittiöstä ennen siivousta, ettei se joutuisi imuriin. Etsimme aikamme löytämättä sitä, kun huomasin Piscon lähtevän olohuoneeseen ja palaavan sieltä hetken kuluttua. Se istahti eteeni, katsoi silmiini ja pudotti pienen sydämen suustaan eteeni. Olin enemmän kuin hämmästynyt sen nokkeluudesta, enkä heti tajunnut edes palkita sitä hienosta suorituksesta. Miten se tiesi missä koru on, ja että me etsimme sitä, jää ainaiseksi mysteeriksi.
Marjo Sukeva |
