Arkisto :: 2015
Syljen melatoniinimääritykset unettomuuden hoidossa

Hollanti on Euroopan johtava maa unettomuuden hoidossa, ja Hollannissa unihormoni melatoniinin määrityksiä on tehty jo vuosikymmeniä. Tämä siksi että henkilökohtainen melatoniinin määrityskuvaja antaa ratkaisevaa tietoa unihäiriön luonteesta sekä itse diagnoosin että unihäiriön hoidon kannalta. Gelderse Vallei sairaalassa käy vuosittain 3000-4000 potilasta joilta määritetään melatoniinin erityskuvaja. Nämä potilaat vierailevat klinikalla pääasiassa 1-2 kertaa ja heistä 85 % on joko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitomenetelmään. Sleep Check menetelmässä potilas ottaa 5 sylkinäytettä itsenäisesti kotonaan tunnin välein noin 5 h ennen oletettua nukahtamisaikaa. Näytteet hän lähettää normaalin postin kautta laboratorioon ja tulokset tulevat hoitavalle lääkärille. Mikäli melatoniini tulee hoitomuodoksi, sen käyttö määrätään yksilöllisen melatoniinin erityskuvajan perusteella tiettyyn ajankohtaan.

Suurin osa unihäiriöpotilaista kärsii viivästyneen unijakson syndroomasta jossa melatoniinipitoisuudet nousevat hyvin myöhään illalla/yöllä, kun taas seuraavaksi yleisin ryhmä kärsii liian varhaisesta unen tulosta. Kummankin potilasryhmän melatoniinipitoisuutta voidaan säätää ja unijaksoa ylläpitää melatoniinilisällä, joka parhaassa tapauksessa (säännöllisesti ajoitetun käytön jälkeen) voidaan myöhemmin pikkuhiljaa lopettaa. Ehdottomasti parhaat unettomuuden hoidon tulokset melatoniinilla saavutetaan kun melatoniinia annostellaan henkilökohtaisen määrityskuvajan tulosten mukaisesti [1, 2]. Kun potilas nukahtaa myöhään yöllä tai hänellä on vaikeuksia aamuheräämisessä, ja oma melatoniinin tuotanto nousee myöhään, melatoniinin lisä aikaistaa unijaksoa tehokkaimmin kun se otetaan 5 h ennen kuin oma melatoniinin eritys syljessä alkaa nousta (2-5 pg/ml). Toinen vaihtoehto melatoniinin sijasta on kirkasvalohoito aikaisin aamulla. Jos potilas nousee ylös hyvin aikaisin aamulla tai nukahtaa liian aikaisin illalla, melatoniini hidastaa unijaksoa eniten kun sitä otetaan 10 h oman melatoniinipitoisuuden nousun jälkeen. Vaihtoehtoinen tehokas hoito tässä aikaistuneessa valverytmissä on valohoito 15-30 min ennen kuin oma melatoniini tuotanto nousee.

Tästä huolimatta kaikkia unihäiriöpotilaita ei voida auttaa tällä menetelmällä tai hoito ei sovi kaikille koska unihäiriö ei ole aina melatoniinista kiinni. Lisäksi on henkilöitä joilla on erittäin matala tai poikkeuksellisen korkea melatoniinitaso läpi koko vuorokauden. Yllättäen on myös löydetty henkilöitä joilla onkin poikkeavaa maksan entsyymien toimintaa, eli CYP1A2:n geenien poikkeavuutta. Osalla potilaista kyse on hidastuneesta aineenvaihdunnasta ja heidän ongelmansa on se, että itse tuotettu tai pillerinä käytetty melatoniinin määrä puoliintuu 35-45 min sijasta yli 2 h ajan. Tästä on näyttöjä kehitysvammaisten ja autistien kohdalla [3, 4]. Heillä normaaliannos melatoniinia aluksi auttaa, mutta muutaman viikon käytön jälkeen pahentaa unihäiriötä sekä lisää päiväaikaista levottomuutta. Tämä ei estä melatoniinihoitoa: annostusta pitää vain laskea esimerkiksi 10-20 kertaisesti. Tämän ongelman selvittämisessä melatoniinin määritykset ovat vieläkin tärkeämpiä. Hitaasti melatoniinia poistavien henkilöiden (joille siis pitäisi määrätä vain pieniä annoksia melatoniinia) kohdalla diagnostiikka on erityisen tärkeää. Hitaus voidaan varmistaa mittaamalla syljen melatoniinia päivän aikana (klo 9, 11, 13, 15 ja 17) edellisen illan melatoniiniannoksen jälkeen. Kun melatoniinin aineenvaihdunta on normaalia, seuraavan päivän syljen melatoniinipitoisuus pitäisi olla lähes perustasolla. Jos korkeita syljen melatoniinitasoja löydetään seuraavan päivän näytteistä, on annos ollut liian korkea ja annosta pitäisi laskea.

Muita potilasryhmiä, joilla voisi olla poikkeuksellisen hidas melatoniinin aineenvaihdunta, ovat ADHD:ta, kroonisen väsymysoireyhtymää ja narkolepsiaa sairastavat sekä kehitysvammaiset. Mielenkiintoista olisi myös tietää onko melatoniinin aineenvaihdunta erilaista esimerkiksi vanhuksilla ja teini-ikäisillä, vaihdevuosista kärsivillä tai levottomien jalkojen oireyhtymän potilailla. Huomautettakoon vielä että esimerkiksi kolarissa päähän kohdistunut raipanisku on tekijä, joka on voinut siirtää unijaksoa kenellä tahansa, jolla ei ole aineenvaihdunnallisia taustatekijöitä. Biologisen kellon väärää ajastusta esiintyy myös henkilöillä jotka ovat olleet syntymästään saakka täysin sokeita. Tietyt ruoka- ja lääkeaineet nopeuttavat tai hidastavat melatoniinin aineenvaihduntaa juuri maksan entsyymien kautta (joista tärkeimmät ovat CYP 1A2 ja CYP 1A1), näistä merkittävin melatoniinin aineenvaihduntaa häiritsevä ulkopuolinen tekijä on kofeiini.

1. Nagtegaal, J.E., et al., Delayed sleep phase syndrome: A placebo-controlled cross-over study on the effects of melatonin administered five hours before the individual dim light melatonin onset. J Sleep Res, 1998. 7(2): p. 135-43. 2. Keijzer, H., et al., Why the dim light melatonin onset (DLMO) should be measured before treatment of patients with circadian rhythm sleep disorders. Sleep Med Rev, 2014. 18(4): p. 333-9. 3. Braam, W., et al., Loss of response to melatonin treatment is associated with slow melatonin metabolism. J Intellect Disabil Res, 2010. 54(6): p. 547-55. 4. Braam, W., et al., CYP1A2 polymorphisms in slow melatonin metabolisers: a possible relationship with autism spectrum disorder? J Intellect Disabil Res, 2012.



     
 
Blogi