Euroopan ja maailman talous on viime vuosina ollut taantumassa ja pelkään saman alamäen jatkuvan myös tulevina vuosina. Kasvavien menojen aina vaan noustessa (mukaan on laskettava ehdottomasti myös nykyisestä EU-politiikasta johtuvat menojen huimat korotukset) on luonnollisesti myös tulopuolta kasvatettava jotenkin, tai vastaavasti vähennettävä menoja. Julkaistu kehysriihen tulos ei mielestäni vastaa kansakuntamme tilaa, vaan pahimmassa tapauksessa huonontaa sitä. Kehystä mainostetaan oikeudenmukaisena ja tuloeroja pienentävänä, mutta mielestäni se on jotain aivan muuta. (Seison kohta julkaistavan Perussuomalaisten vaihtoehdon takana, joten kantoihini laajemmin pääset tutustumaan sen lukemalla.) Poimin hallituksen toimista esille pari asiaa. Lähtökohtaisesti progressiiviset verot tasaavat tuloeroja. Tasaveroista taasen jokainen maksaa saman verran, on sitten hyvin toimeentuleva tai köyhyysrajan alapuolella elävä. ALV% nosto lienee välttämättömyys, mutta kun se kohdistettiin myös ruokaan ja lääkkeisiin se kirpaisee pahiten juuri pienituloisten lompakossa. Toinen myös työllisyyteen vaikuttava tasavero on polttoaineiden veron korotus, verot menevät suoraan kuljetushintoihin ja kaikki mitä ostat tulevat kallistumaan. Nämäkään eivät ole silti hallituksen huonoimpia toimia, vaan pakkoliitoksiin tähtäävä kunnallistalouden kiristäminen.
Palvelujen supistuksia
Hallitus on päättänyt pienentää kuntien valtion osuuksia, eli valtio ei tue kuntia nykyiseen malliin. Tämä taasen johtaa kuntien toiminnassa verojen korotuksiin (tasavero) ja toimintojen supistamisiin. Tulevaisuudessa tullaan näkemään pakkoliitoksia, koska kunnat eivät selviydy kaikista vaatimuksista mitä valtio on niille antanut. Vielä asia ei kuulosta kovin pahalta, mutta kun mietimme mitkä ovat kuntien palveluja alkaa hälytyskellot soimaan. Aloitin kirjoitukseni terveydestä, terveyden reistaillessa käytämme kotikuntamme palveluja ja niistä koostuu huomattava osuus kuntiemme menoista. Säästöjä haettaessa kuntapäättäjien katseet kohdistuu välittömästi sosiaali- ja terveysmenojen pienentämiseen. Palveluja tullaan siis vähentämään, koska muunlaisiin säästö toimiin ei uskalleta ryhtyä. Ainakaan jos päätellään jotain ministerien antamista vastauksista kirjallisiin kysymyksiini. Muita kuntien palveluja voi mainita vaikkapa vesi ja viemäri-, kadut ja pyörätiet-, pelastus ja sairaankuljetus- ja perään vielä vaikkapa kulttuurilliset tapahtumat ja toiminnot. Oikeastaan koko arkielämämme pyörii kunnallisten palvelujen tukemana.
Sosiaali- ja terveysmenoja on siis pyrittävä pienentämään jotenkin, tehtävä ei ole helppo, eikä siihen löydy yhtä ajatusta joka parantaisi tilannetta palvelutasoa heikentämättä. Varsinkaan tämä kuntien pakkoliitos ei tule korjaamaan tilannetta, vaan palvelut karkaavat kasvukeskuksiin. Rakenteen ja hallinto kasvaa ja menot lisääntyy hallinnon, ei palvelujen puolella. Oikea ratkaisu löytyy siis jostain muualta.
Vastaukset ei miellytä!
Olen jo koettanut kantaa korteni kekoon useilla kirjallisilla kysymyksillä, jotka tähtäävät ennaltaehkäisevän terveydenhoidon aseman parantamiseen ja sitä kautta sairauskulujen vähenemiseen. (Kirjallinen kysymys on keino edistää jonkin asian toteutumista, mihin aihealueen ministeri vastaa). Yhdessä avustajani kanssa ja eri alojen asiantuntijoilta neuvoa kysyen on kysymyksistä tullut varsin perusteellisia ja laadukkaita. Olen kuitenkin pettynyt ministerien vastauksiin esitettyihin kysymyksiin. Useasti on käynyt niin, ettei kysymyksiin ole edes vastattu, vaan ne on kierretty liian hankalina ja vallitsevaan käytäntöön sopimattomana. Luulisi että kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa esitettyihin säästöä tuoviin esityksiin suhtauduttaisiin mielenkiinnolla ja se innostaisi perehtymään kyseiseen asiaan. En silti vaivu synkkyyteen vastauksien kielteisyydestä huolimatta, koska uskon kysymysteni jo nyt vaikuttaneen positiivisesti moniin eri asioihin.
Myönteistä kehitystä
Positiivista on, että Evira myöntyi ainakin osaksi superfood asiassa ja Kalevalainen jäsenkorjaus on etenemässä hyvää vauhtia. Työ jatkuu ja koetan tulevaisuudessakin vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin tavoilla, mitkä koen oikeiksi. Saattaa olla, ettei kantani aina vastaa vallitsevaa käytäntöä ja aiheuttaa joissakin tahoissa negatiivisia tunteita, mutten tule lopettamaan työtäni, minkä tavoitteena on lapsille parempi tulevaisuus.
Edessä suuria haasteita
Eräs suurimmista haasteista on ristiriidat ja säkenöivät intohimot lääketieteen ja luontaishoitojen välillä. Moni näkee ne toistensa vastakohtina ja toistensa vihollisina, näinhän ei tietenkään ole vaan se on intohimon hämärtämää ennakkoasennetta. Suvaitsevaisuuden puute on tässäkin kohtaa este kunnolliselle keskustelulle ja paremman kokonaiskuvan hallinnalle. Parhaimmillaan lääketeollisuus ja luontaishoidot tukevat toisiaan, eivätkä mitenkään sulje toisiaan pois. Tässäkin asiassa avoin keskustelu ja ennakkoluulottomuus ovat avainasemassa ja mahdollistamassa parempaa terveyttä.
Muistetaan pitää itsestämme huolta. Huomioidaan läheisemme ja koko elinpiirimme tavalla josta voi syntyä pienin askelin parempi yhteiskunta meille kaikille.
Ari Jalonen
Kansanedustaja Ps. |