Turo oli 13-vuotiaana vielä tavallinen poika, joka eli normaalia elämää. Koulu sujui hyvin ja hänen oli helppo oppia uusia asioita. Hän vietti paljon aikaa kavereiden kanssa ja pelaili tietokoneella. Harrastukset olivat hyvin liikunnallisia. Turo oli hyvin omatoiminen, rohkea ja huolehti itsenäisesti monista asioista.

Turon ollessa 14-vuotias (2006), hänen isänsä joutui asumaan työn vuoksi toisella paikkakunnalla vuoden ajan. Se oli koko perheelle raskasta aikaa, mutta erityisesti Turo kärsi tilanteesta, koska isä oli ollut Turolle aina todella tärkeä. Tänä aikana Turolle tuli vaikeuksia nukkumisen kanssa. Iltaisin uni ei tullut ja aamuisin oli vaikeaa herätä.

Koko perheen elämää alkoi hallita Turon nukahtamisen ja heräämisen vaikeudet. Se aiheutti valtavaa stressiä. Turo myöhästeli nukkumisen vuoksi usein koulusta. Lääkäri määräsi Turon verikokeisiin, jossa Turo yllättäen pyörtyi. Verikokeissa kaikki arvot olivat kuitenkin kunnossa.
Kesällä 2007 Turo pääasiassa nukkui päivät. Hän oli ärtyisä ja hermostunut. Pinna meni ihan pienistä asioista. Hän koki olonsa masentuneeksi, mikään ei enää kiinnostanut. Iltaisin hän ei halunnut mennä nukkumaan, koska ei saanut unta. Vaikka kaikki konstit yritettiin, nukahtaminen ei iltaisin onnistunut. Lopulta Turo sai Melatoniini reseptin. Se helpotti nukahtamista. Turon unen tarve oli kuitenkin valtava, ja hän nukkui helposti 12-16 tuntia. Aamuisin kello soi korvan vieressä välillä kaksikin tuntia, mutta Turo ei reagoinut siihen. Hän oli aamuisin, kuin tajuton.

Syksy 2007 oli vaikea. Turo meni joka päivä kouluun 2-6 tuntia myöhässä, koska ei herännyt aamulla. Koulussa keskittyminen oli vaikeaa, asiat eivät jääneet mieleen. Turo turhautui ja arvosanat huononivat. Vapaa-ajat hän katseli TV:tä tai istui tietokoneella. Se rauhoitti oloa. Joskus Turo innostui tekemään jotain, eikä pystynyt lopettamaan ennen kuin työ oli valmis. Hän unohti jopa käydä syömässä välillä.
Syksyn aikana hän pääsi psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi. Marraskuussa -07 aloitettiin kokeilla mielialalääkettä. Turosta tuli aggressiivinen ja hän alkoi leikkiä usein tulella. Hän olisi halunnut katsoa kauhuelokuvia, koska silloin olisi tuntunut joltain muulta kuin pahalta. Itsetuhoiset ajatukset valtasivat mielen, ja Turo alkoi pelätä itseään.

Tammikuussa 2008 Turon vointi oli niin huono, että hän pääsi psykiatriselle osastolle. Todellisuuden taju alkoi hämärtyä ja hän tuli epäluuloiseksi. Hän alkoi pelätä bakteereja ja muita ihmisiä. Hänen mielestään muut ihmiset tuijottivat häntä. Olo oli levoton, ja koko ajan olisi pitänyt tehdä jotain. Vaikka hän istui paikallaan, sydän hakkasi ja sisällä oli levoton olo. Olotila oli sietämätön ja turhautunut.
Turo oli koko puolen vuoden hoitojakson ajan hyvin hoitomyönteinen ja yhteistyöhaluinen. Vointi oli silti huono lähes koko hoitojakson ajan ja mieliala vaihteli kovasti. Lääkitystä muutettiin ja nostettiin niin paljon, että hän pääsi kotiin kesällä 2008. Diagnoosina oli kaksisuuntainen mielialahäiriö.

1,5 vuotta myöhemmin Turon vointi alkoi heikentyä vahvasta lääkityksestä huolimatta. Olimme jo varmoja, että Turo joutuu osastolle uudelleen. Turo sai onneksi toukokuussa 2010 ajan Luontaislääkintäkeskukseen lääkärille ja lähetteen laajoihin kilpirauhaskokeisiin. Turolla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja hän sai 18.6.2010 Thyroxin lääkityksen. Turon vointi koheni heti huomattavasti. Turolta otettiin myös lisämunuaisen stressitesti ja hänellä todettiin lisämunuaisen uupumus. Syyskuussa aloitettiin gluteeniton ruokavalio ja runsaasti ravintolisiä. Thyroxin lääkitys vaihdettiin myös luonnonmukaiseen Armouriin (Reseptilääke).

Marraskuussa 2010 pojan vointi on jo kohtuullinen. Nukahtaminen edelleen vaikeaa, koska kortisolia erittyy iltaisin liikaa, eikä Turo pysty rauhoittumaan. Aamuisin kortisolia ei erity juuri lainkaan, ja se vaikeuttaa heräämistä. Ylimääräistä stressiä vältetään, koska Turo on niin väsynyt neljän vuoden taistelun jälkeen, että häntä on ollut vaikea motivoida säännöllisiin rytmeihin. Uskon, että nämä asiat korjaantuvat aikanaan, kun saadaan kilpirauhaslääkitys kohdalleen ja lisämunuainen alkaa vähitellen toimia.
Nyt Turo on 18-vuotias nuori mies, ja elämänasenne hänellä on tällä hetkellä positiivinen, kun vihdoin löytyi syy hänen oireilleen. Nukahtaminen on helpompaa ja aamuheräämisetkin sujuvat paremmin. Turo on iloisempi ja hän uskalsi muuttaa omaan asuntoon.

Tammikuussa 2011 psykiatrian ylilääkäri luennoi aiheesta kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän kertoi, että tämän taudin ja masennuksen syntymekanismia ei tiedetä, mutta kyse on hormonaalisesta häiriöstä. Syyt ovat kilpirauhasessa ja lisämunuaisissa, mutta niitä ei osata vielä hoitaa. Tällä hetkellä hoitona ovat mielialalääkkeet. Näistä ongelmista on keskusteltu Turoa hoitavien psykiatrien kanssa, mutta heidän mielestään kilpirauhanen ja lisämunuainen eivät voi aiheuttaa tällaisia ongelmia. Onneksi Suomesta löytyy edes muutamia lääkäreitä, jotka ymmärtävät masennuksen syvemmistä syistä edes vähän, ja ovat valmiita auttamaan.

Takaisin arkisto sivulle