Terveydenhoito :: aikuiset
KÄRSITKÖ TIETÄMÄTTÄSI LISÄMUNUAISUUPUMUKSESTA?

Lisämunuaisuupumus on hyvin yleinen ongelma, mutta harva ymmärtää kärsivänsä siitä. Lääkärit diagnosoivat oireet usein burn out – loppuun palamiseksi tai masennukseksi ja hoitona on yleensä mielialalääke. Kyse on kuitenkin lisämunuaisten uupumuksesta eli kortisolin ja mahdollisesti myös DHEA:n vajaatuotannosta. Tunnistatko itsesi seuraavista oireista? Sinun on vaikea nousta aamulla ylös sängystä, olet jatkuvasti väsynyt eikä nukkuminen poista sitä. Himoitset suolaisia tai makeita ruokia, energiasi on nollissa ja asioiden hoitaminen vaatii suuria ponnisteluja. Seksuaalisuutesi on hukassa ja stressinsietokykysi on lähes olematon.

Sairauksista toipuminen kestää pitkään ja kärsit myös huimauksesta ylös noustessasi. Sinulle on tullut allergioita, joista et ole ennen kärsinyt. Ajatuksesi harhailevat, et pysty tekemään päätöksiä, muisti pätkii – unohdat mitä olit tekemässä ja ärsyynnyt pienistäkin asioista. Virkistyt iltaa kohden ja ilta-aterian jälkeen tunnet olosi huomattavasti pirteämmäksi ja yhdentoista jälkeen illalla energiasi on huipussaan, voisit jatkaa töitä pitkälle yöhön. Mikäli oireet tuntuivat täsmäävän, kärsit todennäköisesti lisämunuaisuupumuksesta.

Lisämunuaiset ovat pyramidin muotoiset, endokriiniset rauhaset munuaisten yläpuolella ja ne tuottavat hormoneita, mm. kortisolia ja DHEA:ta. Stressitilanteissa kortisolin tuotanto lisääntyy, mutta palautuu normaaliksi stressin loputtua. Pitkittyneessä stressissä kortisolin tuotanto on jatkuvasti koholla, jonka seurauksena lisämunuaiset väsyvät ja kun tätä jatkuu riittävän pitkään, ne eivät enää jaksa tuottaa kortisolia riittävästi ja näin on kehittynyt lisämunuaisuupumus.

Kortisolin tehtävät
Lisämunuaisten toiminta vaikuttaa kaikkiin elimistön kudoksiin, elimiin sekä rauhasiin ja niillä on myös tärkeä vaikutus henkilön ajatuksiin ja tunteisiin. Lisämunuaisten toiminnan laajuuden ymmärtää, kun miettii sairauksia ja vaivoja, joita hoidetaan lääkkeillä, jotka matkivat elimistön omaa kortisolia. Synteettisiä kortikosteroideja käytetään mm. erilaisissa nivel-, sydän-, veri-, hengitystie- ja keuhkosairauksissa sekä ruoansulatuskanavan, ihon, silmien ja hermojärjestelmän sairauksissa. Kortisonia käytetään myös turvotuksiin ja tulehduksiin, kuten myös allergiaoireisiin, syöpään, virusinfektioihin sekä immuuni- ja autoimmuunisairauksiin.

Valitettavasti synteettisellä kortisonilla on pahoja haittavaikutuksia ja tämän johdosta on tärkeää pyrkiä pitämään elimistön oma kortisolituotanto mahdollisimman optimaalisella tasolla. Lisämunuaisten hyvä toiminta on äärimmäisen tärkeää ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.

Pelkoja, ahdistusta ja masennusta
Kuten mainittiin, lisämunuaiset vaikuttavat voimakkaasti myös psyykkiseen eli henkiseen terveyteen. Monilla lisämunuaisuupumuksesta kärsivillä on erilaisia pelkotiloja, ahdistuneisuutta sekä masennusta. He voivat olla sekavia, heillä on usein vaikeita keskittymisongelmia ja muistihäiriöitä. He ärsyyntyvät helposti, jokin pieni vastoinkäyminen voi saada heidät raivon valtaan. Heillä on usein myös tiheä pulssi, rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksia. Kun lisämunuaiset eivät eritä riittävästi hormoneita, siitä seuraa usein myös unettomuutta, joka entisestään pahentaa oireilua.
Lisämunuaisuupumuksen seurauksena monet alkavat kärsiä toistuvista hengitystietulehduksista, allergioista, nuhasta, flunssasta ja astmasta sekä monista muista terveysongelmista, kuten fibromyalgiasta, kroonisesta väsymysoireyhtymästä, alhaisesta verensokerista, kakkostyypin diabeteksesta, autoimmuunisairauksista ja alkoholismista. Läheisten mielestä lisämunuaisuupumuksesta kärsivät vaikuttavat usein laiskoilta, haluttomilta ja kunnianhimottomilta, mutta todellisuudessa uupumuksesta kärsivät joutuvat tekemään moninkertaisen työn selvitäkseen arjen normaaleista askareista.

Dr. James L. Wilson kertoo kirjassaan, Adrenal Fatigue; The 21st Century Stress Syndrome, että keuhkosairauksien ja lisämunuaisuupumuksen yhteydestä kirjoitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1898. Kuitenkin vasta 1930-luvun puolivälissä lääkärit alkoivat painottaa lisämunuaisten tärkeyttä terveydelle ja erityisesti tulehdusten torjunnassa, he myös ymmärsivät kroonisten ja uusiutuvien hengitystieongelmien liittyvän lisämunuaisten toimintaan. Myöhemmin tuli myös tietoon, että sikiön keuhkojen kehitys on riippuvainen äidin lisämunuaisten hormonituotannosta, erityisesti kortisolin erityksestä. Jos lisämunuaiset eivät tuota riittävästi kortisolia sikiön kehityksen aikana, keuhkot eivät kehity kunnolla ja lapsi kärsii jo hyvin aikaisessa vaiheessa toistuvista ja vakavistakin keuhko-ongelmista, kuten keuhkoputkentulehdus, astma, jne.

Mikä aiheuttaa ja kuka sairastuu?
Kaikenlainen pitkäaikainen stressi aiheuttaa eriasteista lisämunuaisuupumusta. Yleisimpiä aiheuttajia ovat: Läheisen kuolema, akuutit ja krooniset tulehdukset, erilaiset ympäristö- ym. myrkyt ja allergiat. Myös huonot ruokatottumukset, tupakointi, lääkkeiden käyttö ja parisuhdeongelmat ovat usein aiheuttajina. Joskus lisämunuaisuupumuksen puhkeamiseen tarvitaan vain yksi raju stressitilanne, kun taas toisinaan stressiä ja vastoinkäymisiä on voinut jatkua monia vuosia ja lisämunuaisuupumus on tullut huomaamatta hiipien. Tällöin, jokin pieni vastoinkäyminen voi romahduttaa väsyneet lisämunuaiset.

Kuka tahansa, joka kärsii stressistä voi sairastua lisämunuaisuupumukseen. Vuorotyö, erilaiset stressaavat työ- tai kotiolosuhteet altistavat uupumukselle. Monilla stressi alkaa jo kouluiässä alaluokilla ja voi pahentua murrosiässä ikävin seurauksin. Murrosiässä alkaneet mielenterveysongelmat ovat usein seurausta lisämunuaisuupumuksesta, kuten myös aikuisiän masennus. Harmillisesti niitä hoidetaan pelkästään mielialalääkkeillä, vaikka oikea hoito olisi lisämunuaisten tukeminen, jolloin elvytetään elimistön oma kortisolituotanto, joka puolestaan korjaa uupumus- ja masennusoireet.

Rokotuksista väsymysoireyhtymää
Rokotukset ovat elimistölle stressitekijä, joka rasittaa lisämunuaisia. Kuten mikä tahansa sairaus lisää kortisolituotantoa, samoin kaikki rokotteet lisäävät sitä. Jos henkilöllä on jo ennestään ollut pitkäaikaisesti stressitaso korkealla, rokote voi olla se tekijä, joka romahduttaa kortisolituotannon. Tästä voi seurata krooninen väsymysoireyhtymä, joka mainitaan useiden rokotteiden haittavaikutuksissa. Myös pienten lasten rokoteohjelma on erittäin stressaava kokemus lapsen elimistölle ja erityisesti, jos lapsen äiti on odotusaikana kärsinyt lisämunuaisuupumuksesta. Tällaisen lapsen stressinsieto on paljon heikompi, kuin lapsen, joka syntyy täysin terveelle ja tasapainoiselle äidille. Rokotteiden sisältämä tiomersaali, eräs elohopean muoto, heikentää myös elimistön kortisolituotantoa.

Urheilijoiden ylikunto lisämunuaisuupumusta
Urheilijoiden ja kuntoilijoiden kerrotaan usein kärsivän ylikunnosta, joka on hyvin harhaanjohtava termi, sillä heidän kuntonsa on nimenomaan romahtanut. Liiallinen liikunta on voimakas stressi elimistölle. Niin kauan kun lisämunuaiset jaksavat tuottaa kortisolia ja muita stressihormoneita, ihminen jaksaa liikkua paljon ja on kaiken kaikkiaan hyvin energinen. Kun lisämunuaisia rasitetaan koko ajan liiallisella liikunnalla, lisämunuaiset väsyvät ja kortisolituotanto romahtaa, josta seuraa tyypilliset oireet: Korkea leposyke, voimakas väsymys, voimattomuus, unihäiriöt, ruokahalumuutokset, flunssankaltaiset oireet ja mielialan vaihtelut. Oireet johtuvat siis heikosta lisämunuaistoiminnasta, stressihormonien tuotanto on romahtanut.

Hammasongelmat altistavat uupumukselle
Eräs tyypillinen lisämunuaisuupumuksen aiheuttaja on amalgaamisaneeraus, varsinkin jos sitä ei hoideta asianmukaisin suojauksin. Myös muut hammasongelmat, kuten juurihoidot, ientulehdus, haljennut tai muuten vaurioitunut hammas sekä suun erilaiset tulehdukset altistavat lisämunuaisuupumukselle. Elohopea, jota pääsee elimistöön esim. amalgaamipaikoista, heikentää suoraan elimistön kortisolituotantoa.

Ruoka-aineallergiat tärkeä selvittää
Jos epäilee kärsivänsä ruoka-aineallergioista, ne tulisi ehdottomasti selvittää, sillä sopimaton ruoka aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja pahentaa lisämunuaisuupumusta. Useimmissa allergisissa reaktioissa elimistöön vapautuu histamiinia sekä muita tulehdusta aiheuttavia aineita. Taistellakseen näitä aineita vastaan, elimistö tuottaa kortisolia, joka on tehokas tulehdusta estävä hormoni. Mitä enemmän elimistö altistuu allergeeneille, sen enemmän se kuluttaa kortisolia, jolloin lisämunuaiset joutuvat koetukselle ja pitemmän ajan kuluessa väsyvät, jolloin kortisolituotanto romahtaa ja allergiaoireet pahenevat. Monilla ruoka-aineallergiat ovat viivästyneitä allergioita, jolloin oire ei tule välittömästi, vaan vasta muutaman päivän kuluttua. Nämä viivästyneet allergiat eivät näy tavallisissa allergiatesteissä. Paras tapa selvittää mahdollisia ruoka- ja mausteallergioita, on MDD:n laaja allergiatesti, jossa selvitetään 88 eri ruoka-aineen sekä 24 mausteen IgG-vasta-aineet sekä 19 eri ruoka-aineen IgE-vasta-aineet. Tutkimukseen tarvitaan lääkärin lähete, lisätietoja testin ottamisesta saa liikkeestämme.

Lisämunuaisuupumuksen toteaminen
Monet ihmiset ovat juosseet lääkäristä toiseen ja yrittäneet saada apua vaivoihinsa, mutta heidät lähetetään yleensä kotiin tyhjin käsin tai mielialalääkeresepti toisessa kädessä. Koululääketiede tunnistaa vain äärimmäiset tilat, kuten vakavat sairaudet Addisonin tauti, jolloin kortisolin eritys on lähes kokonaan loppunut tai Cushingin syndrooma, jolloin elimistö tuottaa liian paljon kortisolia. Ennen kuin ollaan näin vakavissa sairauksissa, on terveen ja vakavasti sairaan välillä paljon oireilua. Ymmärtääkseen asian paremmin, voi terveyttä ajatella pitkänä viivana, jossa ovat luvut 1-20. Viivan alkupää, numerot 1 - 2 ovat Addisonin tauti, numerot 8 - 12 ovat optimaalinen terveys ja viivan loppupää, numerot 19 - 20 ovat Cushingin syndrooma. Mitä sitten ovat numerot 3 - 7 ja 13 - 18? Englanniksi niitä kuvataan sanoilla hypoadrenia (lisämunuaisen vajaatoiminta) ja hyperadrenia (lisämunuaisen liikatoiminta). Tämä on se alue, jossa suurin osa sairastuneista ihmisistä on ja jotka eivät koskaan saa apua käydessään lääkärissä.

Valitettavasti lääkärit eivät tunnista lisämunuaisuupumusta. Koululääketiede on antanut oireille monta eri nimeä, riippuen minkälaisesta henkilöstä on kyse. Suurin osa luokitellaan ”korvien välissä vikaa”-kastiin, joille hoidoksi tulee mielialalääke. Sitten tulee burn out – loppuun palaminen, mikä sinänsä pitää paikkansa, mutta valitettavasti sitäkin hoidetaan mielialalääkkeillä ja tiheää pulssia beetasalpaajilla. Urheilijoilla ja kuntoilijoilla puhutaan taas ylikunnosta ja heille hoidoksi suositellaan pelkkää lepoa. Pitkään lisämunuaisuupumuksesta kärsivät luokitellaan syvästi masentuneiksi ja heidät laitetaan masennuslääkkeille ja mahdollisesti terapiaan. Suurin osa tästä jälkimmäisestä kastista kärsii myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jota ei ole diagnosoitu tai jonka oireita pelkkä synteettinen Thyroxin ei ole pystynyt poistamaan. Lisämunuaisten hyvä toiminta on oleellisen tärkeää hyvälle kilpirauhastoiminnalle. Liian korkea stressihormonitaso altistaa käänteiselle T3-dominanssille, josta seuraa kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ei näy TSH ja T4v arvoissa. (Aiheesta artikkeli sivuillamme.)

Lisämunuaisuupumuksesta kertova sylkitesti
Elimistön kortisolituotanto vaihtelee päivän aikana voimakkaasti. Korkeimmillaan arvo on aamulla, jonka jälkeen se alkaa tasaisesti laskea kohti iltaa, jolloin se on alhaisimmillaan. Verikokeella mitataan pelkkä aamuarvo ja siinäkin normaali viiteväli on niin laaja, että lähes kaikkien arvot näyttävät normaaleilta. Paras tapa testata lisämunuaisten toimintaa on ottaa sylkitesti, joka otetaan neljä kertaa päivän aikana. Tässä testissä näkyy selvästi koko päivän kortisolituotannon vaihtelu. Testi on myös siitä hyvä, että sen voi tehdä itse kotona sunnuntaipäivän aikana. Monilta asiakkailtamme on otettu tämä sylkitesti, josta on käynyt ilmi mm. lisämunuaisuupumus ja myös lisämunuaisten liikatoiminta. On myös niitä, joilla on aamuisin kortisolit aivan liian alhaisia, mutta päiväarvot nousevatkin aivan liian korkeiksi, kunnes taas illalla romahtavat liian alas. Näillä henkilöillä on usein voimakkaita mielialavaihteluita, heitä on yleensä hoidettu myös mielialalääkkeillä, jotka eivät kuitenkaan ole helpottaneet vaivoja. Lisätietoa sylkitestistä saat liikkeestämme.

Kotona tehtäviä testejä
Voit kotona testata itse mahdollista lisämunuaisuupumusta. Ensimmäisessä testissä mitataan silmän pupillin supistumista ja laajenemista. Tarvikkeina ovat pieni taskulamppu, kello, peili ja pimeä huone tai tila. Istu tai seiso peilin edessä pimeässä tilassa, valaise silmää taskulampulla pään sivulta, mutta älä suoraan kohti silmää. Katso peilistä pysyykö pupilli supistuneena, niin kuin sen pitäisi, vai alkaako se laajentua 2 minuutin aikana, jolloin se pysyy laajentuneena 30 - 45 sekuntia, jonka jälkeen se supistuu uudelleen. Pupillin laajeneminen valosta huolimatta, on merkki lisämunuaisuupumuksesta. Jos et pysty tekemään testiä yksin, voi toinen avustaa ja seurata silmien reagointia. Tätä testiä on hyvä uusia kuukausittain, koska sillä pystyy myös seuraamaan lisämunuaisten toipumista.

Toinen kotitesti on verenpaineen mittaus. Lisämunuaisuupumuksesta kärsivillä on yleensä alhainen verenpaine, joka korostuu ylös noustessa. Mene makaamaan ja lepää noin 3 – 5 minuuttia, jonka jälkeen mittaat verenpaineen makuuasennossa. Mittauksen jälkeen nouse ylös ja ota verenpaine uudelleen. Sen pitäisi nousta 10 – 20 mmHg tai pysyä vähintään samana. Lisämunuaisuupumuksessa verenpaine laskee ylös noustessa, mikä aiheuttaa yleensä huimausta. Poikkeuksellisesti joillakin lisämunuaisuupumuksesta kärsivillä voi olla liian korkea verenpaine.

Kolmas kotitesti on nimeltään Sergentin valkoinen viiva. Testi on saanut nimensä ranskalaisen lääkärin Emile Sergentin mukaan vuonna 1917. Toimivuusprosentti on noin 40 lisämunuaisuupumuksesta kärsivillä. Tarvitset kuulakärkikynän, jossa ei ole kärki esillä. Vedä sillä vatsasi paljaaseen ihoon noin 10 cm viiva ja muutaman sekunnin kuluttua viiva näkyy vaaleana iholla. Normaalisti viivan pitäisi tulla nopeasti punaiseksi, mutta jos viiva pysyy vaaleana noin 2 minuuttia ja jos viiva jopa laajenee, on se merkki lisämunuaisuupumuksesta. Tämä on erittäin luotettava testi, mutta vaikka testi näyttäisi normaalia, se ei sulje pois lisämunuaisuupumusta.

Lisämunuaisuupumuksen hoito
Jos epäilet kärsiväsi lisämunuaisuupumuksesta, sinulla on useita eri keinoja, joilla voit elvyttää kortisolituotantoasi.

Lepo: Riittävä uni on äärimmäisen tärkeää lisämunuaisuupumuksesta kärsivälle. Nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 22.30. Aamulla klo 7 ja 9 välillä on lisämunuaisuupumuksesta kärsivän paras uni, joten nuku mahdollisimman usein aamulla yhdeksään.

Ruokailu: Syö Luomuruokaa, aina kun se on mahdollista. Säännölliset ruokatavat ja vähähiilihydraattinen ruokavalio on erittäin suositeltavaa. Lisämunuaisuupumus altistaa myös alhaiselle verensokerille, joten muista syödä kolme kertaa päivässä kunnon ateria, vältä kaikkia viljoja, sokeria ja perunaa. Nauti runsaasti kasviksia, luonnon rasvoja (voi, oliiviöljy, kookosöljy) ja hyvälaatuista proteiinia (liha, kala, kana, kananmuna, jne.) sekä riittävästi puhdistamatonta merisuolaa. Pureskele ruokasi hyvin. Vältä liiallista kahvin juontia ja yleensäkin liiallista kofeiinin saantia. Alkoholi on myös erittäin haitallista lisämunuaisille. Pienikin määrä voi pahentaa lisämunuaisuupumusta entisestään.

Reframing – Uusi asenne: Asioita katsotaan uudella tavalla. Muutetaan ajatusmaailmaa positiivisempaan suuntaan. Lisämunuaisuupumuksesta kärsivillä on usein tapana ajatella asioita negatiiviselta kannalta. Nyt opetellaan uusi ajatusmalli ja haetaan kaikista asioista positiivisia puolia. Sitä saa mitä tilaa – on erittäin hyvä sanonta tähän tarkoitukseen. Yritä löytää joka päivästä jokin asia, josta olet kiitollinen.

Ihmissuhteet: Ahdistavat ja negatiiviset ihmissuhteet rasittavat lisämunuaisia voimakkaasti. Vältä mahdollisuuksien mukaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa et tule toimeen tai jotka saavat sinut tuntemaan olosi epämukavaksi. Jos henkilö on lähisukulainen, pidä yhteyttä vain mahdollisimman harvoin, ainakin siihen asti, kunnes toipumisesi on jo hyvässä mallissa.

Nauru: Ilo ja nauru ovat voimakkaita parantajia. Muista nauraa joka päivä. Katso hauskoja ohjelmia, lue vitsejä tai muita hauskoja juttuja, käy naurujoogassa tai tee mitä tahansa, mikä saa sinut nauramaan.

Adrenal Fatigue-kirjassa on tarina miehestä, jolla todettiin parantumaton sairaus, hän tulisi jäykistymään lähes liikkumattomaksi. Mies ei halunnut luovuttaa, vaan otti selvää sairaudesta ja mikä voisi vaikuttaa sen kehittymiseen. Hän sai selville, että lisämunuaisten erittämä kortisoli on avainasemassa ehkäisemään tätä tulehduksen aiheuttamaa sairautta. Hän löysi kaksi tärkeää tekijää, jotka auttaisivat lisämunuaisten toipumisessa, nauru ja C-vitamiini. Hän teki kaikkensa saadakseen itsensä nauramaan, katseli komedioita, luki hauskoja kirjoja ja vitsejä, jne. Hän nauroi niin paljon, että muut samassa huoneessa olevat potilaat tekivät hänestä valituksen ja hänet siirrettiin yksityishuoneeseen nauramaan ja nauttimaan C-vitamiinia isoja annoksia. Hänen nauruterapiansa toimi ja jonkin ajan kuluttua hänet todettiin täysin terveeksi.

Rentoutuminen: Fyysinen ja psyykkinen rentoutuminen on erittäin tärkeää toipumiselle. Työn vastapainona tulisi olla harrastus, joka vie ajatukset pois töistä ja kotihuolista. Lyhyet 15 - 30 min päiväunet tekevät myös hyvää lisämunuaisille.
Liikunta: Kevyt liikunta on myös tärkeää kuntoutumisen kannalta. Ei saa rasittaa itseään liikaa, mutta ei saa myöskään lopettaa liikkumista. Reipas kävely, uinti, kevyt lihasharjoittelu, jooga, jne. ovat hyviä liikuntamuotoja
lisämunuaisuupumuksesta kärsiville.

Lisäravinteet: Lisämunuaisuupumuksesta kärsivä kärsii myös ravintopuutoksista, joita pelkällä ruokavaliolla on mahdoton korjata. Vitamiinien tulisi olla aina luonnollisia, ei synteettisiä valmisteita. Kaikki ns. adaptogeeniset kasvit ovat hyväksi lisämunuaisille. Paras tapa on kartoittaa aina yksilöllisesti ravitsemustilanne ja ravintolisien sekä homeopaattisten valmisteiden tarve.

Toipuminen
Lisämunuaisuupumuksesta toipuminen tapahtuu portaittain. Aluksi tuloksia tuntuu tulevan nopeasti ja sitten tulee pysähtyminen, taas olo kohenee jonkin verran, kunnes voi tulla pieni takapakki. Olo nousee portaiden tavoin, joissa välissä on aina yksi pitempi tasainen askel tai jopa notkahdus. Kärsivällisyys on valttia, sillä toipumisnopeus on hyvin yksilöllistä. Jos uupumusta on kestänyt useita vuosia, voi toipuminen kestää jopa noin kaksi vuotta ja jos uupumus on kestänyt vain kuukausia tai vuoden, voi toipuminen tapahtua jo noin kolmessa kuukaudessa. Tärkeintä on keskittyä hoitamaan itseään hyvin ja loppuun asti. Toipumisen jälkeenkin on tärkeää jatkaa VHH-ruokavaliota ja määrättyjä lisäravinteita, kuten magnesium, sinkki, kalanmaksaöljy sekä luonnollinen monivitamiinivalmiste. Myös stressin hallinta on jatkossakin erittäin tärkeää.

Marjo Sukeva
Fytonomi, Hierontaterapeutti
Lähde: Adrenal Fatigue, James L. Wilson

Takaisin terveydenhoito :: aikuiset sivulle

     
 
Blogi